Kymppilinja – Kaupunkilapset

Hip hop -kvartetti Kymppilinjan debyytti Kaupunkilapset on nimensä mukaisesti paketti paljasjalkaisten kaupunkilasten tarinoita. Huolella niputettu levy kellottaa kestoltaan karvan verran yli tunnin, ja sisältää 15 täysmittaista rallia. Vaikka ensikertalaisista onkin kysymys, kantaa levy koko tunnin mitan helposti, ja on varsin helppo kuunnella läpi yhdeltä istumalta.

Ilmeisesti jätkillä ei ole ollut kummempaa kiirettä levynsä kanssa, ja sekä lyriikoita että tuotantopuolta on jaksettu hioa huolella. Joskin tämä kuuluu läpi paikoin hienoisena kliinisyytenäkin, ei levylle selvästikään ole haluttu jättää turhan rosoisaa otetta. Nätit soundit eivät turhan nihkeillä volyymeillä oikein potki, joten pistäkää subbarit surisemaan kun otatte tästä platasta tyypit. Melankolisempien raitojen vastapainoksi levylle on pistetty muutama duurimpi biisi, joista varsinkin nelosraita Onnellisempi ei mielestäni aivan yllä loppulevyn tasolle. Valitettava universaali faktahan on, että synkistä aiheista on aina helpompi tehdä koskettavaa musiikkia.

Lyriikkapuolella levyn voi karkeasti tiivistää otsikon “Kaupunkilapset” alle. Joskin biiseissä sivutaan muitakin nuorille miehille tärkeitä aihealueita, on taustalla urbaanin kasvuympäristön ilot ja surut. Kolmasosan matkaani Vantaalla taivaltaneena osaan samaistua läppiin täysin, ja selväksi tulee, että aiheet ovat kvartetin jäsenille tärkeitä. Kuuntelijan kannalta ikävää on, että vastaavia lähiötarinoita on Helsingin hip hop -skenen puitteissa ollut tarjolla jo pitkään, eikä Kymppilinja onnistu viemaan hommaa uusille uomille. Pariin otteeseen kolistellaan korniuden rajalla, mutta pääsääntöisesti linja pysyy vielä tuon veteen piirretyn viivan paremmalla puolella. Kaiken kaikkiaan tarjolla on kuitenkin tasavahvaa ja peruslaadukasta settiä läpi linjan. Feattejäkin on mukana muutamilla raidoilla, tutuimpana mainittakoon oman upean debyyttinsä Pyhimys. Nelikon jäsenet itse operoivat kaikki niin samoilla skaaloilla, ettei heitä pääsääntöisesti erota toisistaan. Tämä ei itseasiassa kokonaisuuden kannalta ole lainkaan huono asia; biisit jäävät eheiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä sanoitukset muutenkaan tue vuoropuhelu-tyyppistä pass-the-mic -osastoa.

Nuorien jäbien debyytiksi Kaupunkilapset on hatunnoston arvoinen platta. Krispit soundit, huolella mietityt lyriikat ja koko tunnin mitan kantava tasainen laatu on kunnioitettava suoritus. Vaikka teemapuolella alalla on tällä haavaa vähän tungosta, mahtuu Kaupunkilapset cd-hyllyyn vielä mainiosti Liisanpuiston raivaamaan osastoon.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-22
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.