My Dying Bride – An Ode To Woe

Doom-veteraani My Dying Bride tallensi vuoden takaisen Amsterdamin kuuluisalla Paradiso-areenalla vedetyn keikkansa. Nyt kauppoihin on saatu nimeä An Ode to Woe keikkatallenne, jossa musiikki on tarjolla sekä CD- että DVD-muodossa. Näistä kahdesta vaihtoehdosta vie luonnollisesti DVD voiton, joten käsittelen arviossani lähinnä kuvallista esitystä.

My Dying Bride julkaisi vasta muutamia vuosia sitten edellisen livemusiikkia tarjonneen DVD:n, joten uusimman tuotoksen tarpeellisuuden voi hyvin kyseenalaistaa. Bändin oma motivaatio lienee ollut ainakin osittain uusien jäsenten sisäänajo ja esittely. Rumpali Dan Mullins ja basisti Lena Abé pääsevät näin osoittamaan kykynsä julkisesti. Kovin paljoa heitä ei ruudussa silti nähdä, sillä solisti Aaron Stainthorpe valtaa leijonanosan huomiosta – eikä suotta, sillä hänen lavakarismansa hakee vertaistaan.

Itse keikka on sekoitus uutta ja vanhaa. Itse asiassa jokainen studioalbumi on edustettuna, joten lähtökohdat ovat maukkaat. Keikka potkaistaan käyntiin uusimman levyn To Remain Tombless –biisillä. Aloitus on hieman löysä, mutta tilanne korjataan pian. My Hope, the Destroyer tekee viillon sydämeen, eikä pakahduttava For You tilannetta juuri helpota. Loistavalta Like Gods of the Sun –albumilta kuullaan vielä nimikkoraita, ja veto kuuluu setin parhaimmistoon.

Prosenttilevyltä tuttu The Whore, the Cook & the Mother esitetään typistetyssä muodossa, vaikka kappaletta olisi kuunnellut pidempäänkin. Jylhää Turn Loose the Swans –albumia edustaa The Snow in My Hand. Kappale toimii, vaikka etenkin sen aikana tulee ikävä oikeaa viulua. Encoreksi on säästetty The Dreadful Hours sekä debyytin The Forever People, joka ei ole CD-puolelle enää mahtunut.

Keikka on taattua My Dying Bridea. Soittajat eivät käytä lavalla energiaa turhaan liikkumiseen, vaan vetovastuu on täysin Aaronilla. Uudet biisit toimivat vanhojen lomassa, vaikka samaa loistoa niissä ei ole. Huomautettavaakin löytyy: The Cry of Mankind on kiistaton klassikko, mutta kappaleesta on kuultu huomattavasti innostuneempiakin tulkintoja. Catherine Blaken aikana taustanauhalta tuleva kertojaääni kuuluu niin vaimeana, että se hukkuu muun musiikin alle.

Bändi ei ole lähtenyt korjaamaan kauneusvirheitä, vaan joissakin biiseissä kuuluvat vinkumiset ja muut vastaavat on jätetty paikoilleen. Leikkaus on sopivan rauhallista, ja välillä kamera viipyy pitkiäkin aikoja Aaronin kärsivillä kasvoilla. Saatekirje väittää, että DVD:llä olisi stereoäänen lisäksi valittavissa 5.1–miksaus. Näin ei kuitenkaan asian laita ole, eikä mitään muuta bonusmateriaaliakaan levyltä löydy.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-24
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.