Chaosweaver – Puppetmaster Of Pandemonium

Kotimainen Chaosweaver on astunut sellaiselle pimeälle alueelle, jossa ihmisillä on tapana vastentahtoisesti luopua omasta järjestään. Yhtye luo suuruudenhullua synkkyyttään hulluuden ja nerouden kuuluisalla sairaalla raja-alueella. Samaisella alueella tuntuu tämän debyytin haamuina hortoilevan niin Sibelius kuin Nosferatukin.

Vaikka yhtye nojaa soundillisesti metallimusiikin kulmaan, onnistuu se samalla luomaan hallittua kaaosta lisäämällä maailmaansa synkeitä sinfoniaosia ja tunnelmia vanhojen elokuvien ääniraidoista. Kappaleissa riittää haastavuutta, ajoittain jopa sillä tasolla, että tukehtuminen uhkaa jokaisen nuotin jälkeen varmemmin. Kuitenkin urakasta selvittyä tekee mieli altistua moiselle kidutukselle uudelleen.

Mahtipontisuus ja suuruudenhulluus ovat alueita, joihin on helppo lyöttäytyä mukaan. Samalla tosin on olemassa vaara yliampumisesta. Chaosweaver ei siihen muutamaa hiuksen hienoa tapausta lukuun ottamatta sorru, vaikka kovin lähellä ajoittain käydään. Kuitenkin yksi suurimmista kompastuskivistä on laulu, joka luonnollisesti jakaa mielipiteet tasan kahteen leiriin. Cypher Commanderin bläkkis-tyylinen kirkuminen on kammottavaa kuunneltavaa, joten oma kantani tuli harvinaisen selväksi. Tosin kyse ei suinkaan ole ammattitaidottomuudesta, vaan kyseinen tyylisuuntaus ei ole ikinä nauttinut edes varauksellista suosiotani.

Vokalisoinnista huolimatta kyseessä on kuuntelua vaativa ja samalla myös kestävä teos. Vaikkei albumia ei kovin helposti varsinaiseksi metallilevyksi voi laskea, niin on se samaiseen kategoriaan melkoinen tyrmäysisku. Iskulla on samainen painoarvo kuin mistä kulttuurimaailma sai ohimoonsa Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas -päivityksessä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-05
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.