Dustsucker – Diabolo Domination

Saksalaisen Dustsuckerin kahdeksas julkaisu, albumi Diabolo Domination MMVII tuuttaa korville samaa tuttua rock’n’roll -jytkettä, mitä ennenkin. Tällainen jees-rokettirolli osaa kyllä pistää jalan vippaamaan ja pään nyökkimään, mutta ei räjäytä sydäntä rinnasta. Miksi?

Koska hard rockin, rock’n’rollin tai punkmetallin – miksi tätä Motörheadista Hellacoptersiin -linjan jytkettä halutaankaan kutsua – pohja on valettu perusteellisesti jauhetuille tapporiffeille ja järjettömälle draiville, mikä täräyttää ihmisparan rocksielun irti ruumiistaan. Dustsuckerilta puuttuu jälkimmäinen: musiikki on ikään kuin liian siistissä paketissa lajiinsa nähden.

Biiseissäkin on hieman toistoa etenkin melodiakuluissa, mitä Max Count Farmerin monotoninen laulutyyli vielä korostaa, mutta tämäkin olisi annettavissa anteeksi, jos biisit vedettäisiin kaiken kaikkiaan munakkaammin läpi. Siinä voisi auttaa tyylin päivitys suuntaamalla se selkeästi johonkin kauemmas tästä välimaaston rokettirollista: albumin parhaimmat kappaleet ovatkin tyylillisesti erilaisimpia. Esimerkiksi ysäri-punkrockin mieleen tuova Lost and Forgotten ja hyvin etäisesti psychobillyn makuinen Live in Sin voisivat olla viittoja tälle uudelle polulle.

Diabolo Domination on siisti ja kiva kokonaisuus, liian varovasti ja liian kauan hiottu timantti. Rock’n’roll taas on silkkaa särmää. Muut palaset ovat paikallaan, mutta koska olennaisin puuttuu, täytyy muuten mukavaa kuunneltavaa olevalle, korvaan helposti tarttuvalle kahdentoista biisin albumille antaa kakkonen. Seuraavalle julkaisulle jotain lisää – tempoa, rosoa tai mitä tahansa – niin annan vähintään nelosen!

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-20
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.