MoonMadness – All In Between

80-luku tuntuu olevan aikakausi, joka ei monille ihmisille kuole koskaan, tai ainakaan musiikillisten mieltymysten suhteen katoa ikinä. Kasarikauden monet yhtyeet ovat jääneet henkiin, vaikka soittaisivatkin edelleen aikakaudelle tyypillisintä kevyehköä hard rockia ja heavyä, rock-musiikista puhumattakaan. Eikä sekään ole harvinaista tänäkään päivänä, että uudet bändit valitsevat tyylikseen kasarin. Mikäpä siinä, toimiihan se vanha paremmin kuin kasa uutta, kuten sanotaan.

Yksi kahdeksankymmentäluvun hard rockiin ja heavyyn mieltynyt kotimainen ryhmä löytyy Tampereelta. MoonMadness esiintyi juuri äskettäin täpötäydelle stadikalle kasarirockin legendan Bon Jovin lämppärinä. MoonMadnessin aiempia meriittejä on tullut muun muassa kovaa ylistystä saaneista demoista. All in Between on yhtyeen odotettu debyyttialbumi.

Eikä suoraan sanottuna odotus ollut turhaa. Bändi lyö tiskiin sellaisen levyn, johon harva kykenee. Levy käynnistyy lyhyen On the Air -intron jälkeen Kiss-henkisellä todella menevällä ja rokkaavalla Stroke of Midnight -kappaleella. Kyseinen biisi vie kuulijan juuri niiden perusasioiden äärelle, joista MoonMadness on tehty. Seuraava tarkasti hiottu timantti, tarttuva ja niin ikään menevä biisi löytyy numerolla neljä ja kantaa nimeä Torn. Tällä biisillä on yhtä lailla hyvät mahdollisuudet tulla Stroke of Midnightin tapaan yhdeksi bändin hiteistä. Hittejä tulee toinen toisensa perään lisääkin levyn edetessä, mutta seuraava maininnan arvoinen veto on nimeltään Thunder, levyn toiseksi viimeinen raita. Kyseessä on levyn ainoa laukkaan asti kiihtyvä kappale, joka on jo silkkaa power metalia, mutta kappaleesta tekee erityisen se, että se on oikeasti hyvä, toisin kuin suurin osa nykypäivän powerista. Thunderissa on kaikki hiottu huippuunsa, se etenee jouhevan ripeästi ja on vielä kaiken päälle erittäin tarttuva. Thunder jää takuulla soimaan päähän levyn loputtuakin ensimmäisenä biisinä, joka tästä mieleen painuu.

MoonMadnessin erottaa muista kasariheviyhtyeistä sekin, että bändin vokalit hoitaa maskuliinisen vokalistin sijaan laulajatar nimeltään Heidi Bergbacka. Tosin Heidin ääni ei ole täysin sieltä heleimmästä tai siloitellummasta päästä, välillä ei kiinnitä edes mitään huomiota, että kyseessä todella on naislaulaja.

All in Between ei ehkä täysin kuvasta nimellään tätä debyyttialbumia, vaan levy kiilaa suoraan kärjen tuntumaan. Levyllä ei varsinaisesti ole mitään täytemateriaalia, eikä tylsistymistä tämän tuotteen parissa taatusti tule heti alkuunsa. Bändi lataa sen verran kovilla panoksilla, että tästä vielä kuullaan ja Bon Jovi –lämmittelyn lisäksi on takuulla muutakin suurta tulossa tulevaisuudessa. Näin jaksan uskoa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-18
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.