Abduktio – Thermidor

Kun vertailukohtia on lopulta tarpeetonta etsiä muista kollegoista, puhutaan merkittävästä yhtyeestä. Tamperelainen, alunperin Ylöjärveltä ponnistanut Abduktio on kymmenvuotisen uransa aikana kehittänyt omaperäisen ja tunnistettavan tyylin ja noussut tinkimättömällä asenteellaan yhdeksi tärkeimmistä ja kiinnostavimmista kotimaisista bändeistä. Mikä hienointa, yhtye ei ole missään vaiheessa jämähtänyt paikoilleen, vaan päinvastoin se on rohkeasti venytellyt synnyingenrensä, modernin hardcoren konventioita suuntaan jos toiseen. Thermidorilla soittaa itsevarma, ahkeran kiertämisen hioma tyylikäs bändi, jonka biisisuoni ei osoita ehtymisen merkkejä.

Siinä missä kiitelty ensimmäinen täyspitkä Tuli kulje kanssani tarjoili jokseenkin metallisinta ja rankinta Abduktiota, niin Thermidorilla yleiskuva on huomattavasti sävykkäämpi ja jokseenkin ilmavampi. Sellaisenaan se toimii jopa jonkinlaisena sisarlevynä ja kontrastina edeltäjälleen. Osansa tässä orgaanisemmassa soundissa on rouheissa, mutta selkeissä ja hyvällä tavalla ohuemmissa kitarasoundeissa, jotka palvelevat rönsyileviä kitarakuvioita ja sointujen runsasta käyttöä pelkän riffirunttauksen sijaan. Toisaalta myös laulupuolelle on tullut rutkasti lisää vaihtelua, ja levyllä kuullaan sen perinteisemmän räksytyksen lisäksi hienoja puhtaasti laulettuja kertosäkeitä ja tuplauksia.

Thermidorilla jokainen biisi puolustaa paikkaansa kokonaisuudessa ja ansaitsisi tulla erikseen mainituksi. Kärpästen herrat toivottaa kuulijan tervetulleeksi itseoikeutettuna, tarttuvana avauksena. Kuparintuoksuinen blues vaihtaa ensimmäisen kerran kunnon kaahausvaihteen silmään, mutta rauhoittuu puolivälissä upeaan steel-kitaran värittämään väliosaan. Rosa Parks taas on akustisineen ja suorastaan hitikkäine laulumelodioineen popeinta Abduktiota, ja samalla yksi bändin upeimpia suorituksia. Kevään merkkejä on osoitus todella kovasta sävellystaidosta, kuunnelkaapa vain soinnutteluja, jotka kuulostavat jotenkin oudolla tavalla todella keväisiltä.

Vaikka yleisilme steel-kitara- ja perkussio-mausteineen alkaakin olla jo kaukana perushardcoresta, niin siellä täällä räjähtelevät kaahausosiot tuntuvat kontrastina entistäkin tiukemmilta ja raivoisammilta. Muun muassa Uutisia rintamalta kysyy vaanivan intron aikana: “istutko varmasti tukevasti?/oletko ottanut lääkkeesi?”, ja piiskaa sitten vauhtiin niin tarttuvan hardcore-rypistyksen, että hymy nousee huulille. Myös tälle levylle on siunaantunut yksi instrumentaali, post-rock-henkinen nimikkobiisi Thermidor, joka viimeistään osoittaa Abduktion hallitsevan suvereenisti myös vahvojen, suorastaan elokuvallisten tunnelmien loihtimisen.

Toinen tunnistettava piirre taitavan biisinkirjoittamisen ja tiukan soiton lisäksi Abduktiossa on aina ollut reilusti keskivertoa hallitumpi lyriikkapuoli. Mikko Suikkasen sanoituskynä viuhuu jälleen tutun vihaisesti ja sarkastisesti, ja maalitauluna ovat erilaiset ihmisen typeryyden lajit kulutusyhteiskunnasta militarismiin. Monotoninen julistaminen on tästä kuitenkin kaukana, sillä sanoitukset ovat intertekstuaalisesti rikkaita, ja vilisevät osuvia viittauksia niin historiaan, kirjallisuuteen kuin populaarikulttuuriinkin. Levy levyltä parantava Suikkanen onnistuu yleensä paremmin kuin hyvin taiteillessaan ns. “kantaaottavan” tai “poliittisen” sisällön ja runollisia sävyjä tavoittelevan muodon välillä: “useimmat keskustelut päättyvät valheisiin/onko loogista aloittaa niistä?/tarinoista joihin tule onnellista loppua/jätetäänkö ne kertomatta?” (Rosa Parks)

Kaikessa monipuolisuudessaan Thermidor osoittaa, että punk ei ole kasa tiettyjä konventioita, vaan ennen kaikkea asenne, jolla asiat tehdään. Abduktio on niitä bändejä, jotka kehittävät genreä ja hahmottelevat uudenlaisia muotoja, eivätkä suostu saarnaamaan vain jo kääntyneille. Kaiken kaikkiaan uutukainen pätkii sen riman, jonka Tuli kulje kanssani nosti korkealle ja voi hyvinkin olla parasta, mihin bändi on urallaan yltänyt.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-18
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.