Gramary – Suffocation

Movetronit ja ressuredfordit heittävät taas keikkaa. Uuden vuosikymmenen lähestyessä ysäriretroilu on alkanut, kuten kasaribuumi aikoinaan. Helsinkiläisen Gramaryn esikoista kuunnellessa mieleen tulvahti välittömästi reilun kymmenen vuoden takainen black metalin melodinen aalto. Kiekon monipuolisuus on oikein piristävää nykyisen minimalistisen nekroilukilpailun keskellä. Silti Gramary on mustuudessaan tinkimätön. Asian tarkastelu on vain laaja-alaisempaa, kuten ysärin puolenvälin jälkeisillä bändeilläkin usein. Nykyisinhän tapana on ollut, että normisurinasta poikkeavat bläkkisbändit saavat etuviitteitä, kuten sinfoninen, progressiivinen tai avantgardistinen. Gramaryyn nämä eivät kuitenkaan sovi, vaan kyseessä on 2000-luvun jälkipuoliskon trendistä poikkeava laaja-alainen black metal -pumppu.

Liian sidoksissa aikaan ei silti kannata olla tätä yhtyettä arvioidessa. Vaikka esikoinen näki päivänvalon vasta tänä vuonna, masteroitiin se jo kaksi vuotta sitten. Bändi puolestaan on ollut kasassa jo vuodesta 1997, ja pyöräyttänyt sinä aikana muutaman varsin mallikkaan demon. Ysäriyhteydelle on siis luonnollinen selitys. Yli kymmenen vuoden kokemus kuuluu sävellysten tasokkuutena. Jokaisen riffin ei tarvitse olla pahuutta pullollaan, vaan tunnelmassa kulkee melankolisia ja dramaattisia nyansseja. Suurista nimistä Gramaryyn lienee vaikuttanut eniten Emperor.

Bändin nokkamies, laulaja-kitaristi Deil ei ole eilisen teeren poika. Mies on säveltänyt ja sanoittanut lähes koko kiekon. Biiseihin hän on survonut melkoisen määrän vaihtelevuutta ja koukkuja. Fiilikset vaihtelevat aggressiivisesta masentuneeseen. Välillä runtataan päätä nyökyttävillä thrash-tyylisillä riffeillä ja välillä pusketaan tremoloa pää kolmantena jalkana. Taustalla koskettimet ja silloin tällöin helähtelevät akustiset kitarat antavat lisäpotkua harkittuihin ja komeasti kehittyviin biisirakenteisiin. Sokerina pohjalla on vielä Deilin vikernesmäisen repivä laulutulkinta, joka antaa vastapainon melodisimmille osuuksille.

Vaihtelevuudesta ja monialaisuudesta huolimatta Suffocationilla säilyy selkeä linja, eikä materiaali ole hajanaista. Sävellystyö levyllä on poikkeuksellisen laadukasta, vaikka sinne tänne on jäänyt pieniä tyylirikkoja ja lapsuksia. Soundeissa olisi myös saanut olla hivenen enemmän tynkkyä. Levy on loistava esimerkki siitä, miksi esikoisalbumin kanssa ei suotta kannata kiirehtiä. Gramary on reilussa kymmenessä vuodessa kehittynyt rauhassa, ja laatu on esikoisalbumilla taattua.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-09
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.