Liekki – Korppi

Korppi. Harvoin törmää näin osuvasti nimettyyn levyyn. Liekin toinen albumi on lennokas, runollinen ja kaihoisa. Loistavalla Magio-debyytillä oli 70-lukulaisuus folk- ja progevaikutteineen vahvasti läsnä, mutta hillitymmin kuin tällä jammailevaan livesoittoon perustuvalla seuraajallaan. Asetelma on hieman ristiriitainen. Toisaalta se tuo musiikkiin kiinnostavia piirteitä, ja toisaalta se synnyttää ikävän kliseisiä kukkaiskansa-mielikuvia. Parhaimmillaan Liekillä on kuitenkin kyky sulattaa paatuneimmankin kyynikon sydämen.

Veit omasi lentoon aloittaa levyn Mike Oldfieldin Tubular Bellsiä kierrättävällä sävelkululla, joka ei alkuun vakuuta. Aloitusraidan pelastaa kuitenkin sen kaunis kertosäe, ja viimeistään urkuvoittoisen En voi auttaa– kappaleen kohdalla voi huokaista helpotuksesta. Kitaristilaulaja Jannen kyky säveltää lumoavia pop-melodiota ei ole hukkunut uuteen progressiivisempaan ilmeeseen. Vahvimmat esitykset tuntuvat keskittyneen albumin puoliväliin. En voi auttaa, Korppi ja Luulin, luulen toimivat sekä sävellyksensä että levylle ominaisen, rönsyilevän formaattinsa puolesta. Myös singlelohkaisu Pienokainen jaksaa viehättää pitkään.

Tarttuvuus, tunnelma ja Jannen, Teemun (basso), Oken (urut) ja Sutin (rummut) yhteispanos ovat edellä mainituissa kappaleissa tasapainossa keskenään. Mutta tasapainon järkkyessä muuttaa musiikki helposti luonnettaan. Kaunis ja koskettava onkin yhtäkkiä ylisentimentaalista ja yhdentekevää. Vapautuneesti soljuva soitanto ja kiehtovat sävellysratkaisut alkavat kuulostaa kulahtaneen pitkäpiimäiseltä hippiprogelta. Jannen pehmeän levollinen laulutyyli alkaa tuntua hiton ärsyttävältä jankutukselta toistoon perustuvan lyriikan takia. Tämä ongelma nivoutuu kieltämättä kuulijan asenteeseen ja mielialaan, mutta on samalla leimallinen juuri tälle levylle. Etenkin kakkosraita, Kun kattojen ylle löi (Aurinkoon), aiheuttaa suurta turhautumista.

Korppi on kyllä hieno levy, mutta on pakko sanoa, että Liekki on jokseenkin yliarvostettu orkesteri. Nerokkuutensa se osoittaa vain noin puolessa kappaleistaan, joista niukka enemmistö löytyy ensimmäiseltä albumilta. Tietynlaisen, ehkä hieman nostalgiasävytteisen ja romanttisen tunnelman luojana yhtye on tässäkin omaa luokkaansa. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan Magion vaihtelevuutta, ja Aaveen, Sulan ja Tähtien kaltaisia moderneja klassikkoja. Korppi vaatii oikean paikan, ajan ja fiiliksen, jotta voisi täysin sydämin antautua sen vietäväksi. Alla oleva arvosana edellyttää siis ihanteellisia olosuhteita.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.