Forever Slave – Tales For Bad Girls

Jonkinlaista kansansuosiota Euroopassa nauttiva espanjalainen Forever Slave on Suomessa vielä varsin tuntematon tapaus, vaikka bändi pistäytyikin meillä huhtikuun lopulla power metal -aktien, jenkkiläisen Kamelotin ja kreikkalaisen Firewindin seuralaisena. Käsittääkseni suuren suurta sukseeta ei täälläpäin silti saavutettu, ainakaan täällä kertaa.

Forever Slave sai alkunsa vuonna 2000 basisti Sergion ja vokalisti Lady Angellycan toimesta. Samana vuonna ilmestyi yhtyeen ensimmäinen demo, ja toinen seuraavana vuonna. Vuoden 2005 keväällä Forever Slave sainattiin saksalaisen Armageddon Music -lafkan rosteriin. Debyyttialbumi Alice’s Inferno ilmestyi saman vuoden aikana. Tämän myötä alkoi bändin nousukiito etenkin Espanjassa, jossa yhtye kipusi listalle ja napsi kuukauden albumi -sijoituksia. Suosio vei bändin suurille eurooppalaisille festareille aina Wackenia myöten, olisiko tähän vaikuttanut silti levy-yhtiön Wacken-kytkös.

Nyt on vuorossa Forever Slaven kakkoslevy Tales for Bad Girls, jonka teemat pyörivät seksin ja kiellettyjen suhteiden ympärillä. Musiikillisesti levy tarjoaa tunnelmiltaan hyvin vaihtelevaa, pääosin rauhalliseen tahtiin etenevää tunnelmoivaa musiikkia. Joku voisi niputtaa yhtyeen goottimetallin loputtomaan genreen, ja miksipä ei. Onhan tässä jotain metallisia kuvioita, mutta lopulta raskaus on hyvin pienessä osassa bändin musiikissa. Enemmän on annettu sijaa etenkin koskettimille ja heleä-ääniselle Lady Angellycalle, ja tämä on varmasti oikea valinta. Koneitakin käytetään, mutta hillitysti sopivana mausteena. Forever Slave yhdistelee sopivassa määrin siis goottimetallia ja -rockia, vanhaa ja uutta. Lopputuotteena saadaan varsin erilainen kokonaisuus.

Levyn starttaava Dickhead! lyö tiskiin roisin annoksen metallista löylytystä. Kappale on kaikin tavoin levyn helpoiten sulatettavaa tavaraa, tokihan kappale on juuri niin hyvä aloitus kuin olettaa voi. Mutta kun tämä jää levyn ainoaksi rujommaksi ja mieleenpainuvammaksi biisiksi, niin se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Kovasti bändi yrittää muitakin biisejä saada nostettua ykköskastiin, mutta jokin menee joka kerta pieleen aina uudelleen ja uudelleen, vaikka kaukana onnistumisestakaan ei olla.

Jos tästä jotain muuta kritisoitavaa haetaan, niin etenkin laulu kuulostaa melkoisen irtonaiselta muihin instrumentteihin nähden. Vaikka Forever Slave suoriutuu kohtalaisen mallikelpoisesti musisoinnillaan, epäilen vahvasti, ettei aivan tämäntyylinen goottailu putoa etenkään suomalaisiin The 69 Eyesiin ja vastaaviin tottuneisiin alan musiikin kuluttajiin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-26
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.