Soilent Green – Inevitable Collapse In The Presence Of Conviction

Yhdysvaltojen etelä-sludgen varsinainen suohirviö vaikeuttaa entisestään jälkiensä seuraamista uuden albuminsa viidakkojuoksulla. Lähes naurettavuuksiin kasvavat väistöliikkeet pitävät tällä kertaa sisällään entistä enemmän reipasta mieltä ja tukevia tempomuutoksia. Riffit eivät enää kynnä entisen lailla epätoivon peräpöytiä vaan suunta on selkeästi ylöspäin aurinkoon, vaikka varsi tahtookin kääntyä sen kierommaksi, mitä korkeammalle kasvaessaan ylettyy.

Yhtyeeltä löytyy pirun hienoja riffejä ja ideoita suorastaan kadehdittavan paljon. Kun soittoteknisestikin selvästi liikutaan siellä sateenkaaren lahjakkaammalla laidalla, kuulostaa kaikenlaisten mielipuolihalujen toteuttaminen uskomattoman helpolta. Mielihaluistahan tällä levyllä loppujen lopuksi tuntuu olevan kyse: kaikkien ideoiden on annettu edetä omapäisesti valitsemiinsa suuntiin. Kun musisoinnista löytyy niin groovaavaa sludgea, tajutonta grindausta kuin taiturimaisia akustisia osuuksiakin, on vain ajan kysymys, milloin kone kierähtää oman keskipakoisvoimansa heittämänä täysin omaan uloottuvuutensa, normaalin aivokapasiteetin ymmärryksen ulottumattomiin. Inevitable Collapse tarjoaa niin paljon kuunneltavaa niin monessa erilaisessa muodossa, että seuraaminen alkaa tuottaa hämmästyttäviä ongelmia. Kuulostaa yleistunnelma sitten miten miellyttävältä tahansa.

Nuotintarkka tutkimus jäi tekemättä mutta tuntuu kuin levyllä ei kertaakaan toistettaisi samaa riffiä. Kun keskivertosävellyksessä sitten on noin kymmenisen kappaletta toinen toistaan uskaliaimpia kitarakulkuja, voi yhtälöstä samantien nähdä ja sittemmin myös kuulla, että kovin tarttuvasta säveltaiteesta ei ole kysymys. Vastapainoksi todetaan, että Soilent Green ei ole ideoiltaan saatikka soundiltaan kuulostanut näin elinvoimaiselta ja miellyttävältä koskaan – aletaan siis päästä olemassaolon perimmäisten dilemmojen äärelle. Voiko tästä nyt hyvällä omalla tunnolla nauttia, vaikkei sävellyksistä pysty sisäistämään edes yhtä osaa viidestä? Tekee mieli hakata päätään pöydän kulmaan, nauraa räkäisesti ja vääntää volumenupikka sijoiltaan. Päättele siitä nyt sitten.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-19
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.