Moonsorrow – Tulimyrsky

Suomalaisen eeppisen pakanametallin grand old bandilla on kova työmoraali. Edellisestä levystä ei mennyt kuin vuosi, ja taas puskee uutta lättyä. Tulimyrsky EP:n viidestä raidasta tosin vain nimikkobiisi on uusi, mutta se kattaa noin kolmenkymmenen minuutin kestollaan lähemmäs puolet levystä. EP:ltä löytyy myös pari coveria ja uudelleennauhoitettua demoaikojen biisiä. Vuosi sitten Moonsorrow otti aimo harppaukseen kunnianhimoisempaan suuntaan albumillaan V: Hävitetty, eikä tunnu kompassissa olevan vikaa vieläkään.

Tulimyrsky alkaa verkkaisesti kuin Sergio Leonen westerni – tai tässä tapauksessa northerni. Monipuolinen äänimaisema säestää narraatiota, joka katkoo biisiä aika ajoin. Kun itse asiaan päästään, Moonsorrow näyttää vimmaisimman ja raaimman puolensa puolituntisen spektaakkelin edetessä. Toki mukana on ne pakolliset pimpparaudat ja humpan hytkeet, mutta tällaista brutaaliutta en muista orkesterilta kuulleeni. Myöskään eeppisyydessään Tulimyrsky ei juuri aiemmille tekeleille häviä. Progeilusta on ainakin Hävitettyyn verrattuna karsittu, mutta koukkuja riittää silti. Kiitosta ansaitsee myös Tulimyrskyn tarina, joka ei ole aivan niin yksioikoinen ”viikingit tulee ja tappaa” -lätinä kuin äkkipäissään voisi luulla. Ville Sorvalin rähinä ja vakavamielinen kertoja kuljettavat monisyistä tarinaa eteenpäin eri vinkkeleistä. Loppuhuipennukseksi on säästetty veret seisauttava kuorokohtaus, joka kruunaa koko paketin. Mahtavaa, että jotkut jaksavat kyhätä tällaisia spektaakkeleita.

Ja kyllä lätyltä muitakin herkkupaloja löytyy. Demoajoilta peräisin olevat Taistelu Pohjolasta ja Hvergelmir muistuttavat bändin bläkkisjuurista, jotka eivät sinänsä mihinkään ole kadonneet. Uudelleenlämmittelyt ovat muutenkin onnistuneet hienosti, ja vanhojen biisien raivokkuus on yhä aistittavissa, ehkä jopa alkuperäisiä paremmin. Kiekolle on mahdutettu myös pari coveria. Metallican For Whom the Bell Tolls varmasti järkyttää monia thrash-puritanisteja, mutta Moonsorrow on tehnyt biisistä viimeisen päälle itsensä kuuloisen. Samanlaisen käsittelyn läpi on jalostettu myös Mercilessin Back to North. Juuri näin pitää coverit tehdä. Alkuperäisen apinoinnissa ei ole järjen hiventä, kuten onnistumisen mahdollisuuttakaan. Rankalla kädellä muovaten voivat coveroidut biisit saada ihan uusia näkökulmia, vaikkei se kaikkia miellyttäisikään.

Jos joku on Hävitetyn jälkeen epäillyt, ettei Moonsorrow olisi vedossa, niin Tulimyrsky todistaa toisin. Se on loistava välipala uutta täyspitkää odotellessa. Äijillä tuntuu olevan myös mukavasti vientiä keikkarintamalla, aina Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Tällä tahdilla ja laadulla Moonsorrow’n saagaan kirjoitetaan vielä monta urotyötä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-14
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.