Machine Head – Burn My Eyes

Jos jokin bändi ansaitsee hatunnoston tinkimättömyydestään ja kyvystään pyörittää bändiä silkasta rakkaudesta metalliin, se on Machine Head. Siinä missä Korn on hieman siloittanut soundiaan levy levyltä ja Pantera hiukan tylsistynyt, on Machine Head pysynyt aina kiiinnostavana sen tinkimättömän asenteen ja pirullisen tarkan soiton takia. Jos genrejaotteluun pitäisi tässä arvostelussa sortua, niin tämä jos mikä on sitä asennemetallia.

Vuonna ’94 julkaistu Burn My Eyes on viittä minuuttia vajaa tunnin runttaus, jossa se paljon puhuttu asenne tulee kyllä varmasti selville. Soittoa voisi kuvailla eräänlaisen thrashin, HC:n ja speedin sekoitukseksi hienovaraisella dynaamiikalla kuorrutettuna. Vaikka kitarat rouhivat matalalta ja vokalisti/ kitaristi Robb Flynnin huutolaulu kuulostavatkin raskaalta yhdistelmältä, on levyn kappaleissa mukavia rauhallisempia kohtia, jotka tasoittavat tietä seuraavan hyökyaallon vyöryessä yli, rytmittäen rakennetta juuri sopivissa suhteissa. Soitto on aggressiivista, hyökkäävää ja lähes yli-inhimillisen tarkkaa. Machine Head osaa mennä lujaa, mutta myös lyödä liinat tiskiin silloin, kun tilanne tuntuu sopivalta. A Thousand Liesin rytmitys on vertaistaan hakeva. Harva on pystynyt siihen, että kappale kuulostaa veturilta ja vielä positiivisessa mielessä.

Kappaleiden lyyrinen puoli yllätti ainakin allekirjoittaneen muinoin. Odotin jotain Pantera-tyylistä pullistelua ja uhoa, mutta olikin ilo huomata, että mistään aivan tusinatavarasta ei olekaan kyse. Uskonnot ja lahkot saavat tuomionsa siinä missä yhteiskunnan epäkohdat, ihmisten ahneus ja sodat. Onpahan mukana Master of Puppetsin tyylinen huumekertomuskin, vaikka aivan yhtä loistaviin kielikuviin Flynn ei sanoituksissa yllä. Mies on myös hiukan ilmeettömämpi kuin useimmat kollegansa huudoissaan, mutta eipä Machine Headiin mikään bassoörinä sopisikaan. Seikka on sen verran mitätön (ja asia on vuosien varrella korjaantunut), ettei sen anna häiritä muuten loisteliasta sisältöä.

Burn my eyes on ehdottomasti Machine Headin paras levy. Se on soundeiltaan tasainen, ehkä jopa hiukan samea, mutta käyttötarkoituksiin juuri sopiva. Bändi ei sorru kappaleissa turhiin kikkailuihin eivätkä ne paljon pelkäämäni soolotilutuksetkaan ole tämän bändin käsittelyssä muuta kuin osa pirun toimivaa kokonaisuutta. Bändi mättää turpaan kuin huomista ei olisi kuitenkaan olematta puuduttava ja tämä on selkeä merkki loistavasti onnistuneesta mättömetallista. Varoituksen sana on kyllä paikallaan. Niskalihakset ovat tämän levyn hankkimisen jälkeen varmasti jäykkinä ja tietynlaista äijäasennetta on säännöllisesti käyttävillä ollut huomattavissa…

Arvostelu julkaistu : 2003-05-14
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.