Seventh Avenue – Terium

Avoimen kristillistä metallia soittavan Seventh Avenuen juuret ovat syvällä kotimaansa Saksan maaperässä. Bändi veivaa nimittäin vahvasti teutonihevin perusarvoille kumartavaa ilosanomaa, jossa on paljon yhtymäkohtia muun muassa Kai Hansenin kahden bändin ja Running Wildin tuotoksiin. Ja tämä lähes yksinomaan positiivisessa mielessä, sillä yhtyeen soundi on mukavan 80-lukuinen ja sävellykset kuulostavat tutuista elementeistään huolimatta yllättävänkin tuoreilta. Aivan huippupisteille levy ei kuitenkaan yllä, koska yli 70 minuuttia näin täyteläistä kitarailottelua on yksinkertaisesti liian puuduttava kokemus.

Heti avausralli Crowd in the Dark antaa vakuutuksen siitä, että Seventh Avenuen miehet todella tietävät, mitä tekevät. Riffit ja kertosäe ovat vahvoja, eikä pulaa ole sen paremmin komeista melodioista kuin sopivan rouheasta laulustakaan, josta vastaa Herbie Langhans. Iloinen tuplabasarimäiske tahdittaa myös kakkosbiisiä Teriumia, joka edustaa hyvinkin puhdasveristä teutoniheviä. Tiukka meno jatkuu aina yhdeksäntenä kuultavaan Hands of the King -siirappiballadiin asti. Sen myötä löysäilyvaihde tuntuu jumittuvan päälle, sillä myös Priests and Servants alkaa epäilyttävän heleänä. Luulo osoittautuu kuitenkin vääräksi, kun biisi muuttuu pian vahvaksi tykitykseksi. Tässä vaiheessa kun levyä on kuunnellut jo 50 minuuttia, alkaa vääjäämättä toivoa, että seuraava biisi olisi jo viimeinen. Näin ei tapahdu kuitenkaan vielä pariinkymmeneen minuuttiin, mikä on todella sääli, sillä hyvistäkin kappaleista katoaa paras särmä, kun kuuntelukokemus muuttuu puuduttavaksi.

Vaikka Seventh Avenuella onkin selvä tarve tuoda esiin kristillistä vakaumustaan, se ei onneksi ole tehnyt siitä yhtä suurta numeroa kuin samalle kuulijakunnalle suunnattu Narnia, jonka biisien julistava ote on suorastaan vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Teriumia kuunnellessa vastaavasta tunteesta ei ole tietoakaan, sillä bändin sanoma ei ole alkuunkaan päälle liimatun oloista. Tästä syystä – kuten myös ehdottomasti yhtyeen hienon sävellystyön vuoksi – Teriumille kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka white metal ei normaalisti nappaisikaan. Riittävän pienet kerta-annokset on kuitenkin syytä muistaa, ettei ähky pääse iskemään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-07-06
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.