Azaghal – Omega

Kotimaisen Azaghalin tuorein viritys on yhdistelmä perin suoraviivaista black metal -paahtoa ja kieroja kuolonmetalliriffejä. Siis deathblackia, kaikkien hybridityylilajien äitiä. Hetkittäin orkesterin kollektiivinen jalka lipsahtaa haudan reunalta jopa mustasävyisen thrashin puoleen, kuten vauhdikkaasti rullaava Kuolonkäärme osoittaa. Suurimman osan ajasta tärykalvoja keinutetaan kuitenkin konstailemattoman blastbeatin tahtiin.

Saatekirjeen mukaan Omega tarjoilee kahmalokaupalla repivää äänimaisemaa, sysimustaa tunnelmaa ja muistettavia melodioita. Kaksi ensimmäistä kohtaa pitävät jossain määrin paikkansa, mutta sävellyksien nimittäminen miksikään muuksi kuin yhdentekeviksi on kuulijan aliarvioimista. Kolmosraita Quetzalcoatlin komea loppurypistys saa tarttuvuudessaan kulmakarvat hetkeksi kohoamaan, mutta moiset hullutukset unohtuvat nopeasti umpitylsän mäiskeen tieltä. Jotain on pahasti vialla, kun täysin keskinkertaisetkin riffit saavat olon toiveikkaaksi: ehkei tämä sittenkään ollut niin tylsää. Itsensä huijaaminen kestää kuitenkin vain hetken, ja sitten pimeä atmosfääri ja raapivat kitarasoundit eivät enää yksinään jaksa kiinnostaa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-18
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.