I Walk The Line – Black Wave Rising!

Ties kuinka moneen kertaan mediassa lueteltujen yhtyeiden jäsenistöistä koostuva punk-henkinen retkue on saanut kolmannen albuminsa valmiiksi. Edeltäjä Desolation Street nousi viralliselle listalle, ja samaa polkua tallaa myös tämä uutukainen. Ensimmäisellä viikolla listasijoitus oli 20. Tässä kaikille nettipalstojen pilkkuun penetroituville lapasille lisää aihetta itkuun. I Walk the Line on myynyt taas itsensä, no niin.

Ansiokkaasti kiertänyt ja kansaa herätellyt yhtye on kolmannellaan jättänyt muoviset urut suurimmaksi osaksi nurkkaan ja ottanut vaikuttavasti kiinni Mike Nessin luotsaamista rokkitouhuista, jotka ovat hitusen kallellaan fiftareihin. Tässä ollaan siis punk, rock ja hilpeä samassa paketissa. Vaikka yhtye on omalla tavallaan synkkä, niin siinä on jotain rellestävää, hieman samaan tapaan kuin The Poguesissa aikanaan oli.

Toisaalta termi punk, on hieman harhaanjohtava tästä nimenomaisesta yhtyeestä puhuttaessa, sillä ei I Walk the Line mikään Kohu-63 ole. Tällä levyllä ei haise hiki eikä sylki, vaan mallas on lähinnä sitä ominaistuoksua joka levystä irtoaa. Tämä tuskin on tietoinen ratkaisu, mutta positiivinen vaikutelma kuitenkin.

Kymmenen omaa ja yksi laina, joten näistä pystyy selkeästi valitsemaan oman suosikkinsa. Materiaali ei kuitenkaan ole ihan niin tasaista, että voisin väittää jokaisen kappaleen olevan suosikkini. Toisaalta kyseessä ei ole myöskään sen tason ralleista, etteikö niistä saisi kirveelläkään ongittua omiaan.

Black Wave ja Fire, Be My Guide ovat kappaleita, joiden synkeämielinen vire on varsin kannatteleva. Näin ollen olisi ollut toivottavaa, että haasteellisuus olisi tarttunut muihinkin kappaleisiin. Demonic Verses on varsin elävä esimerkki kappaleesta, joka on kyllä helppo hoilata jurrissa mukana, mutta ei tarjoa sen lisäksi mitään muuta. Tämän lisäksi lainapeitteeseen puettu Berlinin Metro ei aiheuta ujeltavien koskettimien vuoksi kovinkaan positiivisia reaktioita. Onneksi ne eivät kovinkaan suuressa tällä levyllä ole läsnä. Tosin tuokin muistutus olisi saanut jäätä tekemättä.

Ajoittain kappaleissa on varsin tanakka ote, mutta valitettavasti materiaalin yleistasollinen ote on useasti perin heppoinen. Levyllä on jonkun verran liian itsestään selviä ratkaisuja, jotka voi arvata jo ensimmäisellä kerralla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-18
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.