Sydän, Sydän – Usko Itseesi

Moni käsittää varmasti Sydän, sydämen yhdeksi kotimaamme oudoimmista yhtyeistä tällä hetkellä, eikä bändin uusin pitkäsoitto ainakaan päästä kuulijaa edeltäjiään helpommalla. Kolmannella levyllään pojat päättivät omien sanojensa mukaan taas kerran sekoittaa pakan totaalisesti, jonka tuloksena syntyi Usko itseesi, joka koostuu inhimillisellä groovella soivista Nintendo-soundeista ja tutusta Sydän, sydän -meiningistä. Kaikki levyllä kuultavat äänet, lauluja lukuun ottamatta, on kuitenkin ennen koneellistamisprosessia purkitettu perinteisellä kitaran, basson ja rumpujen yhdistelmällä. Konsepti voi paperilla kuulostaa hyvin oudolta ja epäilyttävältä, mutta lopputulos yllättää positiivisesti.

Oudon äänimaailman lisäksi myös lauluosuuksissa kuullaan hieman uutta, sillä tällä kertaa Herttoniemen hullu tiedemies Tuomas Skopa on saanut kaverikseen mikin varteen basisti Tomi Mikael Flycktin, joka hoilottaa muutaman kappaleen kokonaan yksin. Sanoituspuolella jatketaan pääpiirteittäin tutun surrealistisella linjalla, joskin edellisen levyn eläinteema on tietysti jätetty pois. Huumorin siemeniä viljellään jälleen kerran laajalla skaalalla, ja varsinkin Tutti frutti -biisin rokkiasenteesta kertovat lyriikat nostavat joka kerta hymyn huulille. Pääosin sävellysten kimurantit rakenteet sekä mieleen jäävät melodiat toimivat hyvin, vaikka muutama heikompikin esitys levyltä löytyy.

Levyn kappaleissa on lähes koko ajan läsnä omaleimainen tunnelma, joka tasapainoilee pääasiassa onnistuneesti hämärän rajamailla. Siinä missä levyn starttaava Keskusta luottaa perinteisesti muutamaan tarttuvaan ja pirteään melodiaan ja kertosäkeeseen, vie esimerkiksi puolivälissä kuultava Käykö täällä Visa Electron? kuulijan täysin erilaiseen, kärpästattien ja vainoharhojen värittämään tunnelmaan. Vaihtelu letkeämmästä sävystä tummempaan on hyvässä balanssissa, eikä Usko itseesi todellakaan ole tylsä tekele. Pienten yksityiskohtien määrä kappaleissa piristää ja uusia jippoja on aina hauska huomata, jonka takia levyn pyöräyttää mieluusti soittimessa useammankin kerran.

Konesoundeista riisuttuina uutukaisen kappaleet eivät ihan yllä sävellyksinä yhtyeen parin viime kiekon materiaalin tasolle, mutta hauska ja omaperäinen toteutus nostaa levyn kuitenkin kokonaisuutena ylempään keskikastiin. Tosin jos poppoon aiemmat tekeleet ovat menneet täysin yli hilseen, ei tämäkään luultavasti tule olemaan poikkeus.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-04
Arvostelija : Juho Vehniäinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.