Emil Bulls – The Black Path

Iloisesti jodlaavien nahkahousupaimenten ja vehreiden alppikylien Etelä-Saksasta löytyy myös rosoisempi puoli. Tätä nahkahousutonta puolta esittelee Emil Bulls, jonka vauhdikas, villi ja vihainen viides studioalbumi The Black Path saapui kauppoihin huhtikuun 4. päivä.

Lyhyen, mitäänsanomattoman intron jälkeen pamahtavat soimaan hurjalla intensiteetillä To End All Wars ja The Most Evil Spell, joista varsinkin jälkimmäinen virittää mielenkiinnon levyä kohtaan huippuunsa. Brutaali äänimaailma ja kappaleiden crossover-sovitukset kuulostavat tuoreilta ja energisiltä.

Stonervaikutteisilla, raskailla ja letkeillä riffeillä varustetut kappaleet muuttuvat vähitellen levyn puoltaväliä kohden hitaammiksi ja kertosäkeiden ympärille rakennettuihin kappaleihin, joissa laulaja Christoph von Freydorfin omaperäinen laulutyyli pääsee selkeämmin esille. Huuto vähenee huomattavasti jo heti neljännessä kappaleessa All in Tune with the Universe ja avarampi tunnelma jatkuu aina loppuun asti.

Kitaristit Chrissy Schneider ja Stephan Karl taiteilevat soittimistaan raskaita, äkkivääriä ja groovaavia kuvioita eikä basisti James Richardson jää yhtään huonommaksi. Fabian Füssin kannuttelu on monipuolista; rumputyöskentely ei käy ärsyttävän yksipuoliseksi missään vaiheessa. Chester Benningtonin ja M. Shadowsin suuntaan kumartava von Freydorfin laulutyyli onnistuu hyvin johdattelemaan levyä punaisena lankana. Avenged Sevenfold tulee useammassakin kohtaa väkisin mieleen.

Loppuosa levystä olisi ehkä kaivannut nitron tai pari tai ainakin toisistaan selkeämmin erottuvia kappaleita. Yhtään puhdasta helmeä ei viimeisen kuuden raidan joukosta voi nostaa esiin.

Monen tyylin sulauttaminen yhteen voi pahimmillaan aiheuttaa kaaoksen, jossa mikään ei liity mihinkään ja kasassa on yrjöltä maistuva keitto, tai parhaimmillaan kiinnostavan kokonaisuuden, jota anniskelee mielellään jatkossakin. Jälkimmäisen vaihtoehdon onnistuminen on ollut pitkälti levyn tuottajan Benny Richterin ansiota. Hän on saanut räjähtävän energian vangittua levymuotoon ja ollut bändille kullanarvoinen yhteistyökumppani.

The Black Path on hyvä kokonaisuus, jossa selkeitä sekasotkuja ei ole. Se kuulostaa uudelta ja vireältä ja Emil Bullsin oma tyyli nousee selkeästi esille. Mihinkään ärsyttävään ja turhaan kikkailuun ei sorruta, vaan kasassa on todella tiukka plätty.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-18
Arvostelija : Felix Siivonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.