At The Soundawn – Red Square – We Come In Waves

Minulla on pitkään ollut haaveena, että jaksaisi tarttua uudelleen kitaraan, soittaisi rumpalikaverille ja yhdessä tekisimme kaikkien aikojen parhaan levyn. Nauhoitus jäisi vain pienen piirin jutuksi, mutta se olisi ainakin meidän mielestä kaikkien aikojen paras ja aina kun sitä kuuntelisi, ajattelisi että muut eivät tätä pääsekään kuuntelemaan. Pienessä piirissä se nauttisi suuremmasta huomiosta kuin keskinkertainen viikkojulkaisu keskinkertaiselta levy-yhtiöltä saa huomiota koko maailmalta.

Italialaisen At the Soundawnin debyyttialbumi olisi täydellinen, jos sitä ei olisi ikinä julkaistu.

Pitkään yhdessä soittanut porukka kertoo biografiassaan ”löytäneen uudenlaisen musiikin” noin kolme vuotta sitten – ja näin yhdistellen aiempaa hardcore-taustaansa tunteellisempaan musiikkiin, syntyi komeasti maalaileva At the Soundawn. Red Square: We Come in Waves -debyytiltä kuulee selvästi, että porukka tuntee toisensa ja tietää, mitä ovat tekemässä. Käsityöläisyys on arvossaan ja toteutuksessa ainoastaan Mirco Migliorin ujosteleva laulusuoritus jää muista jälkeen.

At the Soundawn on helposti pinottavissa post-hardcore -yhtyeiden joukkoon. Paitsi vähän niin kuin melodisessa deathmetallissa ei ole deathmetallia, ei At the Soundawnissa ole hardcorea. Sen sijaan Envyn, Isisin ja Cult of Lunan vaikutus kuuluu läpi. Levy-yhtiö hehkuttaa myös Toolin ja Radioheadin suuntaan, mutta ne referenssit ovat ohuet.

Italialaisyhtye rakentaa musiikkinsa hiljaisen ja kovan dynamiikalle, jossa kauniit ja kuulaat instrumentaaliosuudet saavat vastakohdikseen äänekästä ryöpytystä. Pyörää ei keksitä uudelleen, se toimii edelleen. Edellä mainituista yhtyeistä At the Soundawn erottuu selkeimmin kappaleidensa lyhyydellä. Seitsemän biisin albumi maalailevaa tunnelmointia kestää saman kuin Slayerin kymmenen biisin veto raakaa thrashmetallia eli piirun alle puolituntia.

Red Square -levy sisältää siinä määrin onnistunutta musiikkia, että omassa pienessä maailmassaan se olisi hallitsija. Levyn ainoa heikkous – lauluosuuksien lisäksi – on sen oman persoonan olemattomuus. Verrattuna muihin saman alan yhtyeisiin, italialaisbändi jää vielä oppilaan asemaan, vaikka se onkin selvän näytön taidoistaan antanut.

Kunhan yhtye pääsee rohkeammin tarttumaan ideaansa täydellisestä kappaleesta, jälki kohenisi huomionarvoisasti. Silloin ei tarvitsi enää kirjoitella kellaridemoista.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-09
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.