KYPCK – Cherno

Kursk on kaupunki Venäjällä, jonka mukaan nimettiin Jäämeren pohjaan miehistöineen kapsahtanut ydinsukellusvene, ja jonka liepeillä käytiin toisen maailmansodan tuhoisin panssaritaistelu. Viime aikoina suomalaisessa musiikkimediassa on kuitenkin kirjoiteltu vallan toisesta Kurskista (tai KYPCKista, kuten nimi kyrillisesti kirjoitetaan). Venäjän kielellä tulkittu doom metal kirvoitti jopa Savon Sanomien ja Keskisuomalaisen kaltaiset lehdet noteeraamaan bändin palstoillaan.

Ennakkoon paketti kuulosti mitä lupaavimmalta. Venäjän kieli ja ydinsukellusveneet sopivat doomiin kuin vodkapullo venäläiselle. Ja kun bändistä löytyy vielä Hiili Hiilesmaan ja ex-Sentecedin Lopakan kaltaisia tekijämiehiä, nousivat odotukset entisestään. Levy oli kuitenkin lievä pettymys. Bändin luoma kuva karusta venäläismeiningistä, mantteleista, aseista ja neuvostovallasta antoi odottaa todella karua ja synkkää doomia. Enimmäkseen hidastetulta Sentencediltä kuulostava junttaus ei kuitenkaan odotuksia täysin täyttänyt.

Toisaalta Kursk on pitkälti tekijöidensä kuuloinen. Kitaran varressa Lopakka vastaa suurimmasta osasta biisejä, ja käden jälki näkyy. Soundit puolestaan ovat melkoisen tutut Hiilesmaan aiempaa tuotantoa kuulleille. Sukellusvenetematiikkaa puolestaan löytyy jo miehen tähdittämän Itä-Saksan esikoisalbumilta Kontrol. Laulaja Erkki Seppänen puolestaan on enemmän rock-taustainen, kuten levyn laulusuorituksetkin.

Kursk on juuri sitä, mitä väittääkin olevansa: nopeaa venäläistä doom metalia Suomesta. Venäjän venäläinen doom on pitkälti karumpaa ja synkempää, Kursk taas enemmänkin haikeaa ja surullista. Slaavilaissävyisiä melodioita toki vilisee siellä täällä, kuten perinteisiä doomriffejäkin. Silti musikaalinen anti on kaikessa taidokkuudessaankin yllätyksetöntä. Parasta levyllä ovat Seppäsen kirjoittamat inhorealistiset sanat. Harmi ettei toimittajan plantulta taitu venäjä, mutta onneksi vihkosesta löytyy käännökset englanniksi.

Cherno on taiten tehty levy, ja Kurskin idea omaperäinen. Pelkkä idea ei kuitenkaan lopulta kanna, ja musiikkikin olisi kaivannut sitä samaa omaperäisyyttä ja kärjekkyyttä, jota muun muassa bändikuvat uhkuivat. Tällaisenaankin levy on silti melkoisen nautittava pläjäys, jota pieni pilke silmäkulmassa parantaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-25
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.