Kerho – Oikku

Vaikka Oikku on pyörinyt cd-soittimessa jo kymmenisen kertaa, olen edelleen ihan pihalla. Ollaanko tässä nyt oivaltavia vai näsäviisaita? Hauskoja vai ärsyttäviä? Aitoja vai laskelmoivia?

Miksi Kerho on esimerkiksi halunnut poseerata ensimmäisen julkaisunsa kannessa punavalkoisissa vaatteissa kuin White Stripes? Okei, ollaanhan tässä vähän White Stripesin jalanjäljillä, vaikka kallistutaankin selkeästi enemmän punkin kuin bluesin puoleen, mutta imagon valinta tuntuu silti oudolta. Onkohan niille vain käynyt vahinko?

Sanoitukset eivät paljon auta. Kun laulaja Pauliina julistaa persoonallisella ja jotenkin kissamaisella äänellään olevansa prinsessa ja käskee muiden ryömiä jaloissaan, pysyn kyllä hyvin kärryillä. Kaikkihan sitä haluavat. Mutta miksi seuraavassa biisissä Pauliina haluaa Paul Stanleyn kanssa naimisiin? No, ei taida haluta kovin kauan, koska viimeisessä kappaleessa Pauliina jo väittää haluavansa Valtterin. Ja siinä välissä joku käy vielä nuolemassa Pauliinan selkää Mun sängyssä –biisissä. Päättäisi jo.

En siis taida edes yrittää muodostaa mitään ehdotonta mielipidettä ennen kuin olen nähnyt Kerhon lavalla. Toivottavasti niillä ei ole silloin mukana sitä kamalaa kerhokassia, mikä taitaa olla niiden symboli tai jotain.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-11
Arvostelija : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.