Rytmihäiriö – Sarvet, Sorkat, Salatieteet

Rytmihäiriö Mk. II:n albumit on helppoa pistää paremmuusjärjestykseen. Paluualbumi Saatana on herra oli vielä monella tapaa tuore, energinen ja asianmukaisen pirullinen. Sakara-debyytti Seitsemän surman siunausliitto (2006) oli jo suurin osin melko väsynyttä hardcoren sekaista metallia. Käyrä laskee ja uusi Sarvet, sorkat, salatieteet -levy (yhtye jatkaa s-kirjainalkuisia julkaisujaan) on jo ärsyttävän tasapaksu, yllätyksetön ja geneerinen.

Rytmihäiriö on uuden tulemisensa aikana hivuttautunut askel askeleelta lähemmäksi metallia. Aiempi hardcoren – surmacoren – valta on taantunut lähinnä crossover-leimaksi. Thrash-metallin kimmoisat riffit sekä tuplakitaroiden melodisuus luonnistuukin yhtyeeltä hyvin ja ne tukevat surmatöistä kertovia sanoituksia. Sen sijaan kaikki aavistuksenkin maalailevammat kappaleet (Gambina O.D.) eivät istu yhtyeen musiikkiin mitenkään sopiviksi.

Rytmihäiriö on yhden asian yhtye. Surmaamisen sanansaattaja saavutti vannoutuneen seuraajajoukon yhtyeen alkuvuosien tekemisien johdosta, ja tuota mainetta se venyttää yhä. Oivallukset ja näkökulmat ovat kuitenkin jo niin kolutut, että Rytmihäiriön toivoisi jättävän joko perintönsä rauhaan tai kunnostautuvan.

Sarvet, sorkat, salatieteet on Rytmihäiriön huonoin levy. Tällaisenaan Rytmihäiriö soljuu sujuvasti; jos tykkää, niin ei häiritse, mutta verenmakua levy ei aikaan saa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-09
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.