Movetron – Irtokarkkeja – Makeimmat Hitit
Suurin piirtein 15 vuotta muodissa ollut 80-luku alkanee hiljalleen tehdä
tilaa sitä seuranneelle vuosikymmelle. 90-lukulaisen muodin ja muun
populaarikulttuurin muassa tekee paluun tanssimusiikki, mistä on saatu
jo pieniä merkkejä:
Pandoran ja Captain Jackin kaltaiset aktit ovat vetäneet lihatiskihenkisissä juottoloissa matalan profiilin keikkoja, ja nyt Movetronkin on solminut uuden levytyssopimuksen. Kolmikkoa palautellaan kansan mieliin kokoelmalevyllä ennen uuden pitkäsoiton julkaisua.
90-luvun puhki soitetut poprallit tuntuivat aikoinaan aivan sietämättömältä äänisaastalta, mutta jo muutaman vuoden etäisyyden ottaminen ja etenkin nykyaikaiseen listapoppiin vertaaminen antavat niihin aivan toisenlaisen näkökulman. Prinssin sekä Romeon ja Julian kaltaiset rallit eivät ole lainkaan hassumpia popsävelmiä, ja iskevät melodiat sekä mutkattoman tarttuvat kertosäkeet pesevät vaivatta esimerkiksi modernin ja melodiattoman r’n’b-nytkytyksen. Toinen valtava ero nykymusiikkiin on äänimaailmassa: Movetronin soundit ovat 2000-lukulaiseen särmättömään ja äärimmilleen puleerattuun muovituotantoon verrattuna kuin Varg Vikernesin autotallista.
Orkesterin tuotanto ei missään vaiheessa ole ollut tasalaatuista, mistä kielii jo se, että best of -kokoelmallekin on valikoitunut mukaan koko joukko keskinkertaisia vetoja. Lisäksi aivan 90-luvun lopussa ilmestyneet englanninkieliset raidat hukkaavat alkuperäisen Movetronin viattoman ja kotikutoisen tunnelman; ne tuovat ruotsinlaivalta tuttuine trancesoundeineen mieleen lähinnä E-Typen ja vastaavat aitoon ysärimenoon kelpaamattomat retkueet. Parhaimmillaan säveltäjäduo Löyvä–Tanttari tuotti kuitenkin tarttuvaa jälkeä.
Moni varmasti toivoi Movetronin jäävän unholaan, mutta orkesterin kokoelman luulisi osoittavan sitkeimmillekin vihamiehille ainakin sen, miten kliinistä, munatonta ja ylituotettua nykyaikainen radiopop on. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei kolmikko suinkaan kuulunut 90-luvun karmaisevimpiin kokoonpanoihin. Ei liene aivan hakuammuntaa veikata, että ennen pitkää jonkinlaisia comebackeja tekevät vielä ainakin Taikapeili, Mascara sekä kenties itse Waldo.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-02
Arvostelija : Antti Kavonen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]