Igni et Ferro – Amor Fati

Alkuvuoden ärhäkintä antia edustaa tämän helsinkiläisviisikon debyytti-LP. Homman nimi on kahdella naisvokalistilla varustettu, hc/crust-mausteinen grindcore. Vaikka meno varsin metalliseksi yltyy, on kyseessä selvästi grindiä punk-asenteella tykittävä yhtye, eikä päinvastoin. Soittajat ovatkin tutumpia muista punk- ja hardcore-yhteyksistä mm. Wastedista, Creepy Crawliesta, ja Unkindista.

Tyylilllisesti Igni et Ferro ammentaa Extreme Noise Terrorin, Dropdeadin ja Nasumin muovaamasta musiikillisesta maastosta. Perusta ei siis sinänsä koostu mistään ennenkuulumattomasta, mutta yhtye sorvaa siitä pirun kovia, idearikkaita kappaleita. Amor Fatin viidestätoista rykäisystä harva on aivan toisensa kaltainen. 22-minuutin keston aikana kuullaan viitteitä niin d-beatiin ja synkistelycrustiin kuin thrashiin ja kroomaattisempaan death metal -sahaukseen. Vetäviä introja ja outroja, hyviä sovitusideoita sekä sanoituksellisia koukkuja piisaa loppuun asti. Lisäksi bändillä on aivan uniikki soinnillinen ominaisuus, nimittäin Jennan ja Pipsan vimmainen tuplavokaaliryöpytys, joka nostaa tehokerrointa vielä pykälällä.

Sanoitukset, jotka yhtyeen latinankielisestä nimestä huolimatta ovat suomeksi, eivät nekään ole meriittiä vailla. Niissä on yhtä lailla kantaaottavuutta kuin kännidekadenssia. Lohduttomimmillaan ne ovat Äiti maassa, jossa ihmiskuntaan turhautuminen on mennyt siihen pisteeseen että luontoemoa pyydetään “tekemään itsemurha ja tappamaan ihminen”. Naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa käsittelevä No Sex Crimes ei sekään mikään kepeä teksti ole. Irroittelevampaa laitaa puolestaan edustaa Paskaaks tässä, baariin vaan!, jonka nimi kertonee kaiken olennaisen, sekä bändin hauskan itseironinen tilitys Tulella ja raudalla.

Amor Fati on kerta kaikkiaan loistava julkaisu genressään. Mitaltaan ja sisällöltään sopusuhtainen paketti paljastui myös pitkässä juoksussa kestäväksi kuuntelukokemukseksi. Kyllästymisen estona toimii LP:n koukuttavan energinen alkusysäys Intro/Helvetin unelmia. Jos erehtyy pistämään levyn soimaan on se suorastaan pakko kuunnella läpi.

Ainoa pienoinen napinan kohde liittyy soundeihin, jotka ovat piirun verran liian lo-fi. Rotten Soundin ja Nasumin kaltaisten grindyhtyeiden murskaavaan tuotantoon tottuneilla voi olla vaikeaa sopeutua Igni et Ferron diskanttisempaan old-school-henkiseen räminään. Ylitsepääsemättömästä ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä soundeihin tottuu levyä kuunnellessa. Ja ainahan sitä bassoa saa lisää stereoista nuppia vääntämällä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-04
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.