Hot Hot Heat – Make Up The Breakdown

Tiedättekö niitä levyjä, jotka jo ensi iskusta lähtien laittavat pään nytkimään rytmikkäästi sivusuunnassa? Niin, että tukka heilahtelee silmille ja sivustaseuraajat katselevat huolestuneena? Hot Hot Heatin uusin on juuri sellainen. Huolestuttavaa tämän levyn yltiöpositiivisessa kesäilyssä on se, että se ei ole yhtään ärsyttävää.

Kanadalaisorkka kuulostaa brittilähiöiden parhailta autotalliyhtyeiltä, jotka yhdistelevät ennakkoluulottomasti eri musiikkityylejä. Laulaja Steve Baysin pojankloppimainen ääni muistuttaa erehdyttävästi latvialaispumppu Brainstormin Reynard Cowperin ilkikurista äännähtelyä. Baysin ilmeikäs tiktak-ringring-laulu on käsitelty niin, että välillä jolppi laulaa tynnyrin pohjalta ja välillä nurkan takaa. Bays kiekuu ja rallattelee niin positiivisen poikamaisesti, että kuuntelijaakin alkaa hymyilyttää.

Eläväiset rytminvaihtelut ja yllättävät suvantokohdat pitävät kuuntelijan kiinnostuksen yllä. No, Not Now –biisiä rytmittää mainio, kasarihenkinen kitaratilutus, ja Get In Or Get Outin urkuilottelu ei poikkeuksellisesti vieraannuta yllekirjoittanuttakaan. Hot Hot Heatin leijailemiset muistuttavat ajoittain jopa The Clashin kepeimpiä aikoja supermarketeissa harhailemisineen.

Tamburiinit sun muut täytesoittimet tuovat äänimaailmaan oman lisänsä. Rumpali Paul Hawley naksuttelee kannuistaan siihen malliin erikoisia ääni- ja rytmiyhdistelmiä, ettei taida ihan märkäkorvasta olla kyse. Hot Hot Heat on niitä bändejä, jotka liveliikunnoissa pelaavat aivan eri energialuokassa kuin jähmeät sooloilijat. Näkemisen arvoista, olettaisin.

Levyn lyriikat sisältävät pieniä sanallisia koukkuja (”you are my only girl but you’re not my owner girl”), mutta yleislinja kulkee ”ollaan koko ilta ulkona, mut sillai lähekkäin kuiteskii” –akselilla. Ja sehän riittää, kun makoillaan rannalla ja hammasväleissä on hiekkaa.

Levy rilluttelee läpi tasaisen terhakkaassa rytmissä, ja kymmenen biisin kuuntelu tuntuu silmänräpäykseltä. Platta päättyy hivelevään In Cairo –biisiin, jossa näppärät bassokuviot kietoutuvat herkkään pianonpimputukseen, ja ajoittain seuraa täydentää sirisevä kitara.

Juuri tasalaatuisuus onkin levyn ainoita huonoja puolia. Samalla rytmillä kipittävät kappaleet kaipaisivatkin väliinsä jotain, noh, raskaampaa. Biisit voisivat tarttua korvaan vielä paremmin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-05
Arvostelija : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.