Frivolvol – Who Needs Maps When We Got Time

Yksi suomen punk-pääkaupungin Tampereen ylpeyksistä, Frivolvol, esittelee täyspitkällään uusiutuneen kokoonpanonsa ja ilmaisunsa. Abduktio-nokkamies Mikko Suikkasen saappaisiin on hypännyt bändin toinen kitaristi Jussi Kahola, ja yhtyeen äkkiväärää, monivaikutteista screamo-hardcore-matikkametallia on ohjattu uuden laulajan melodisempaa ulosantia paremmin vastaavaksi. Toki meno on edelleen rimpuiluntäyteistä ja kaaosta kaihtamatonta, mutta mukaan on nyt tarttunut myös aimo annos melodisuutta ja sovituksellisia nyansseja.

Kuten arvata saattaa, huomio levyllä kiinnittyy aluksi uuden laulajan ilmaisuun. Paikkapaikoin Geddy Leen ja Cedric Bixler-Zavalan epäsikiöltä ja toisaalla naapurin seonneelta mummolta kuulostava Kahola jakaa epäilemättä ihmisten näkemyksiä. Omakin mielipiteeni vaihtelee moneen otteeseen sen välillä, onko tuo nasaali tenori vangitsevan omaperäinen vai liian räikeä ja ärsyttävä. Ainakin miehen intohimoinen laulu tuo tervetullutta uutta verta satojen standardisten hardcore-räksyttäjien sekaan. Hän myös lukeutuu niihin laulajiin, joiden ääni kuulostaa livenä paljon paremmalta kuin levyllä.

Entä miten on itse sävellysten laita? Edesmenneen At the Drive-Inin rujonkauniista kitaroinnista muistuttava komea Out Come the Knives saa luvan aloittaa tykityksen. Hittimateriaali sijoittuu muutenkin levyn alkupuoliskolle, jolta löytyy sellaisetkin täysosumat kuin kahjo Satellite Kids ja suorastaan hitikäs melodisen hardcoren purkaus And the Youth of the Nation Sang. Erityismaininnan ansaitsee allekirjoittaneen mielestä myös majesteettisen kertosäkeen sisältävä Colgate Pussies and Trash Mountains.

Levyn loppupäätä kohden bändin kaoottinen meno ja meininki kuitenkin alkaa kääntyä jopa rasittavaksi, eikä lähes kolmevarttinen levy tunnu oikein millään kantavan loppuun asti. Lp-konseptin hallitseminen on mille tahansa intensiivistä ja raskasta paahtoa suosivalle bändille kova haaste, ja Frivolvol tuntuukin kapsahtavan kuuseen tässä kunnianhimoisessa ponnistuksessaan. Levyn ensimmäisen puolisko käsittää erittäin tiukan biisirykelmän, mutta taso nuukahtaa kummallisesti loppua kohden.

Kaiken kaikkiaan Who Needs Maps When We Got Time on hankinnan arvoinen levy, jolta löytyy hyvä nippu ässäbiisejä. Frivolvolin uusi ilme on mielenkiintoinen ja lupaava. Silti pitää todeta, että enemmän ei ole aina enemmän, ainakaan kaoottisen punk-ilmaisun ollessa kyseessä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-21
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.