Rigor Sardonicous – Vallis Ex Umbra De Mortuus

Vallis Ex Umbra De Mortuus on jenkkiläisen Rigor Sardonicousin neljäs tai viides täysipitkä albumi riippuen hieman laskutavasta: yhtye sortui jo vuonna 2005 uudelleenäänittämään vanhempaa materiaaliansa, tarkemmin sanottuna vuonna 1999 julkaistun ensialbuminsa. Vallis Ex Umbra De Mortuus on kuitenkin uutta materiaalia ja onnistuu kaikessa vaatimattomuudessaan edustamaan kaikkea sitä, mikä on väärin funeral doomissa. Levyllä ensimmäisenä kuultava Mane de Maeroris alkaa heikosti mumistulla puhtaalla laululla ja ankealla huilumelodialla, joka on kaikessa kömpelyydessään jotenkin surkuhupaisen kuuloista. Surullista on kuitenkin se, että tämä puolitoistaminuuttinen, jonkinlaista intron osaa toimittava kappale on levyn parasta materiaalia.

Muuten levy koostuu päämäärättömistä, kitaravetoisista kappaleista, joissa ei kuulla ensimmäistäkään omaperäistä ideaa. Jonkinlaisina esikuvina on ilmeisesti pidetty Thergothonin, Skepticismin ja vähän jopa Winterin kaltaisia bändejä, mutta Rigor Sardonicous ei kykene saavuttamaan edes Thergothonin keskinkertaisuutta puhuttamakaan siitä, että sitä oikeastaan edes kannattaisi mainita samassa lauseessa muiden em. bändien kanssa. Siinä missä Skepticism on parhaimmillaan hypnoottista, suorastaan shamanistista musiikkia ja Winter kaiken altaan syövää lyijyvirtaa, on Rigor Sardonicous vain turruttavan monotonista. Bändi ilmeisesti luulee, että hitaasti soittaminen korjaa ideoiden totaalisen puutteen. Joskus tuntuu, että kappaleet koostuvat vain satunnaisesti tekohetkellä valituista soinnuista, jotka soitetaan suunnilleen kymmenen sekunnin väliajoin. Välillä tosin lanataan keskitempoistakin vauhtia, mutta paljonpa sekin taas auttaa, kun yhtye ei vain osaa.

Levyn soundit on myös onnistuttu ryssimään lahjakkaasti. Kitarat ovat ohutta ja voimatonta sirinää ja rumpukone on ärsyttävää ja epäluonnollista läpsettä, mikä on sinänsä saavutus: hitaammassa materiaalissa rumpujen epäluonnollisuus ei yleensä ole paistanut näin selvästi läpi. Laulun osaa toimittava matala örinä on perustoimivaa, mutta luonnollisesti se on sitten aivan liian kovalla voimakkuudella verrattuna muihin soittimiin. Tämän voisi ehkä antaa anteeksi, jos kappalemateriaalista olisi mihinkään. Eipä se olisi ensimmäinen kerta, kun funeral doomia soitetaan tällaisilla soundeilla ja vielä ihan onnistuneesti.

Kokonaiskuva Vallis Ex Umbra De Mortuusista vaihtelee jossakin tylsän, mitäänsanomattoman ja vastenmielisen välillä. Rigor Sardonicous lähtee myös tavoittelemaan lisää teennäisyyspisteitä nimeämällä kaikki paitsi yhden kappaleen albumillaan latinankielellä. Mikäpä siinä, mutta pointti jää hieman etäiseksi, jos muuten kaikkien biisien sanoitukset ovat kuitenkin englanniksi. Jos tästä pohjattoman huonosta levystä pitää lähteä jotakin positiivista etsimään, niin sen kesto on tämänlaiseksi musiikiksi varsin alhainen: nautinto ei kestä kuin 39 minuuttia.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-18
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.