Katuva – 204

Itse olen ainakin yrittänyt seurata suomenkielisen modernin raskasmetallin indie-kenttää aika tiukkaan viimeiset 8-9 vuotta, mutta kolmisen vuotta kasassa ollut Katuva on ainakin itseltäni päässyt livahtamaan katvealueelle. Nyt yhtye kuitenkin lähentelee minua tällä 204-EP:llään.

Yleisesti levy kuulostaa ihan hyvältä, mutta on yhtyeellä vielä jonkun verran ihan jo raakahiomista, hienosäädöstä puhumattakaan. Suurin tasonpudottaja on selkeästi vokalistiosasto. 51koodia-tyyliset puhtaat vokaalit ja epäselvä hc-mylvintä eivät kumpikaan vain yksinkertaisesti toimi tässä muodossa.

Myös lyriikat tuntuvat olevan aika diibadaabaa sen mitä niistä sai selvää, sillä ar-ti-ku-laa-ti-o vaatii huomattavasti parannusta. Esimerkiksi Nicolen uusimmalla levyllä on vokaalit melkein pelkästään huuto/örinä-osastoa, mutta siitä saa joka ikisen tavun selvää. Katuvan kohdalla ei saa oikein edes niistä puhtaista selvää, mikä osittain johtuu myös miksauksesta.

Soundien puolesta lätty kuulostaa hyvältä, mutta balanssista päätellen voisin veikata, että levyn on miksannut kitaristi. Päättelin näin, koska järkyttävää basarinapsua lukuun ottamatta lähes kaikki jää todella pahasti kielisoitinvallin alle. Lisäksi bassokitaran alapää ulottuu aivan liian alas ja pisti ainakin meikäläisen subbarin aivan tukkoon.

Eniten tämä hautautuminen häiritsee huutovokaalien kohdalla, joista ei saa yhtään mitään selvää, koska ne on jätetty niin hiljaiselle. Jatkossa ihan vain kylmästi muutama desibeli lisää hönkää vokaaleille, vaikka limitteriä vastaan hinkaten, jos siihen ei muuten saa volyymiä. Siinä vaiheessa, kun ei enää pidä höristellä mitä se vokalisti suustaan päästelee, se on tarpeeksi lujaa.

Peruspalikat ovat siis jo kasassa ja ihan hyvällä mallilla, mutta kun reikä on pyöreä ja palikka soikea, niin hommaa pitää vielä hieman hioa, että se olisi siinä. Bongasin 204:ltä pari pientä soittovirhettä varsinkin rumpalilta, eli treenaamista ei voi koskaan painottaa liikaa. Eli ei vaan muuta kun treeniä, treeniä ja lisää treeniä. Koko bändin pitää saada harjoiteltua yhteensoittoaan niin tiukaksi, että kappaleet pystytään soittamaan vaikka ykkösellä sisään. Laulajan kannattaisi käydä muutamalla laulutunnilla, että saa ainakin alkeet kuntoon. Lisäksi suosittelen tsekkaamaan Melissa Crossin Zen of Screaming -DVD:tä niitä osuuksia varten, mitä perinteiset laulunopettajat eivät pysty opettamaan.

Tälläisenään tämä on ihan hyvää demomatskua, mutta en tätä kyllä kuuntelisi muutamaa satunnaista kertaa enempää. Sellainen tarttumapinta, mikä pakottaisi kuuntelijan kaivamaan levyn uudestaan ja uudestaan levylautaselle, puuttuu. Jotain pitäisi siis myös sävellyspuolella tehdä. Sitten kun nämä hommat on kunnossa, niin otetaan uusi tilannekatsaus, eiks jeh?

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-09
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.