Sjodogg – Landscapes Of Disease And Decadence

Norjalainen Sjodogg tarjoilee esikoisellaan minimalistista ja tunnelmoivaa black metalia. Bändiä on verrattu jo kovasti Deathspell Omegaan ja jopa moitittu samankaltaisuudesta. Yhteneväisyyksiä kyllä selvästi löytyy, mutta myös sen verran eroja, että selkeästi eri bändistä on kyse. Sjodogg jättää teologiat sikseen ja keskittyy enemmänkin sairauksista ja maanläheisemmistä pahuuksista saarnaamiseen. Bändi on soundiltaan myös leimallisen norjalainen.

Levyn kaava on yksinkertainen: vellovia ja keskitempoisia kitaroita yhdistellään nopeatempoisiin rumpuihin jättäen samalla laululle paljon tilaa. Sjodogg ei ole lajissaan ensimmäinen, mutta onnistuu siinä melkoisen hyvin. Muutamassa biisissä (Mahapaatra, Sentinels of the Severd Flesh) tunnelma kehittyy voimakkaaksi ja vangitsevaksi. Aina tässä ei kuitenkaan onnistuta, ja osa biiseistä jää etäisiksi. Tähän vaikuttaa osaltaan rumpujen läpitunkeva ja junnaava blast-nakutus. Jonkin verran variaatiota olisi voinut harjoittaa, vaikka minimalismiin pyritäänkin. Hienoa Sjodogissa on sen kyky yhdistää perinteinen norjalaissoundi modernimpaan sävelmateriaaliin.

Landscapes on hienosti muotoiltu kokonaisuus. Yksikään biisi ei toimi yksinään, mutta levyltä ei löydy myöskään varsinaisia heikkoja lenkkejä. Paikoitelleen varsin tummaksi äityvä tunnelma välittyy parhaiten kuuntelemalla koko levyn putkeen. Tämän voi käsittää joko heikkoutena tai vahvuutena – joka tapauksessa bändi on siihen itse pyrkinyt. Levyllä on tarjottavaa sekä vanhemman liiton bläkkistelijöille että modernimman ilmaisun ystäville.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-22
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.