Highgate – Highgate

Yhdysvaltalainen Highgate ilmoittaa vaikutteikseen Darkthronen, Burzumin, The Oceanin, Sleepin, Pink Floydin sekä luonnollisesti myös sodan ja ihmiskunnan tuhon. Vaikuttavan monipuolinen lista yhden bändin toteutettavaksi ja, kuten arvata saattaa, voi listasta helposti vetää yli ainakin Pink Floydin ja myös Burzumin: pääasiassa Highgaten yhden biisin sisältävä 54-minuuttinen debyyttialbumi pitää sisällään hyvin pitkälle sludgeista doom-johdannaista matelua etäisin black-vaikuttein.

Kuten 54-minuuttisesta kappaleesta voi olettaa, Highgatella ei tosiaankaan ole kiirettä minnekään, ja levy perustuu suurimmilta osin hitaaseen, junnaavaan toistoon, jota paikoitellen rikotaan leppoisemmilla ja kokeellisemmilla noise-osuuksilla ja keskitempoisemmalla riffittelyllä. Biisin loppupuolella kuullaan myös asteen verran nopeampaa jolkottelua, joka rokkaavuudessaan ei aivan täysin tyylipuhdasta black metalia ole, mutta ei siitä kovin kauaskaan jää. Loputtomasta toistosta käy kuitenkin ilmi, että vaikutteeksi nimetyn Sleepin Jerusalem/Dopesmokeria on tosiaankin tullut kuunneltua.

Soundipuoleltaan Highgate on kohtuullisen onnistunut. Kitarat ja basso ruhjovat mallikkaasti, joskin vielä astetta räkäisempi äänimaisema olisi varmaankin yhtyeelle eduksi. Rummut kuulostavat vähän siltä, että niitä olisi voinut takoa vielä asteen kovempaa, mutta minkäänlainen haitta kyseessä ei kuitenkaan ole. Laulupuolella kuullaan joko kivuliaan kuuloista rääkylaulua tai hybridiä siitä ja Neurosis-tyyppisestä huutolaulusta.

Kelpo puitteistaan huolimatta Highgate kapsahtaa ainokaisen kappaleensa musiikilliseen antiin. Biisi ei revi mukaansa aivan sellaisella hypnoottisella teholla kuin voisi toivoa ja kuolleita kohtia kappaleesta löytyy siihen malliin, että jossakin vaiheessa huomaa kuuntelun menneen peukalojen pyörittelyksi ja nurkkien tuijottamiseksi. Parhaimmillaan materiaali on kuitenkin varsin maistuvaa, kunnes seuraava keskinkertaisempi osio jälleen latistaa tunnelman. Hypnoottisen tunnelman puuttuminen saa myös kiinnittämään huomiota pienoiseen dynamiikan puutteeseen, vaikka jo mainittu blackmetalisempi osio korjaakin tilannetta. Epätasaisuudestaan huolimatta Highgatessa on kuultavissa selvä lupaus paremmasta, mutta tällä epätasaisella näytöllä ei vielä kovinkaan korkealle ylletä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-22
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.