Cry For Silence – Cry For Silence

Kun viidesosa bändin saatekirjeestä kuluu luetellessa bändejä, joiden kanssa on päästy joskus kiertämään, voi skeptisellä kuulijalla herätä epäilyksiä levyn sisällöstä. Watfordin pojilla täytyy olla pahoja itsetunto-ongelmia, jos täytyy hampaat irvessä tarrata johonkin kuppikuntaan. No, syy tähän namedroppailuun ja tyhjäpäiseen saatekirjeeseen kyllä löytyy, sillä aika nopeasti ilmenee, että bändillä ei omasta takaa ole mitään sanottavaa.

Levyn kuulokuva on nopeasti luonnehdittu: metallista hardcorea varsin muodikkain progressiivisin maustein. Metalcoren ja limaisen progen yhdistelmä on juuri sellainen, jolla Avenged Sevenfold niitti mainetta ennen ryhtymistään stadionrokiksi. Nyt tuollainen melodisen ja (niin sanotusti) brutaalin yhdisteleminen alkaa kuitenkin olla niin kaluttua, että on käsittämätöntä, mistä näitä oikein vielä sikiää. Cry for Silence poukkoilee useampaan suuntaan kuin keskivertokollegansa, mutta satunnaiset Meshuggah-riffit ja melodiset hardcore-rykäykset kielivät vain jonkinlaisesta identiteettikriisistä ja väkinäisestä uudistamisen tarpeesta. Ei se lanta tonkimalla muuksi muutu.

Kehumisen aihetta on vaikeaa löytää mistään. Viimeiseen asti ruuvatut, väännetyt ja trikatut soundit ovat munattomuuden ruumiillistuma, ja bändiä voisi kaikessa sovituksellisessa diletanttiudessaan ja pöhöttyneisyydessään hyvinkin luonnehtia “metalcoren Totoksi”. Ikävä kyllä jälleen yksi viimeisen asti tatuoitu ja sliipattu bändi, jonka asenne haisee egobuustaukselta. Lampaita susien vaatteissa.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-07
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.