Satan´s Host – The Great American Scapegoat 666

Kolme levyä puolessa vuodessa ja viimein jotain uutta. Viime vuoden puolella Satan’s Host pullautti uusintajulkaisuna kaksi viimeisintä levyään. Tänä vuonna yhtyeeltä julkaistiin vihdoin uutta materiaalia viidennen täyspitkän muodossa.

Amerikan syntipukit jatkavat pitkälti samoilla linjoilla kuin kahdella viimeiselläänkin. Thrashista ponnistava black metal on pullollaan hyviä riffejä ja naiivin okkultistisia sanoituksia. Laulaja Eli Elixir on kehittynyt edelleen, ja miehen rääkyminen on aiempaa munakkaampaa. Myös perustajajäsen, kitaristi Patrick Evilin riffit ovat tiukentuneet kautta linjan, eivätkä melodiat ja soolot ole entiseen malliin halvan kuuloisia. Parannusta on tapahtunut, mutta ei edelleenkään hirveästi. Tunkkaiset soundit ja lopulta puuduttavat sävellykset vaivaavat yhä. Uutena elementtinä on tuotu mukaan lievä death-vivahde.

Ehkä rapakon takana Satan’s Host tekee tuntuvamman vaikutuksen kuin eurooppalaisen tai varsinkin pohjoismaisen metallin kuluttajan korvissa. Sen, mikä bändissä on bläkyä, ovat Barathrum tai vaikka Carpathian Forest tehneet jo aika päivää sitten. Parempia thrash black -fuusioita puolestaan löytyy näiltä leveysasteilta läjäpäin enemmän.

Ei Satan’s Host silti huono ole. Bändi paranee levy levyltä hitaasti, mutta varmasti. The Great American Scapegoatilla kuuluu aito soittamisen ilo ja parhaimmillaan voimakas ja runttaava metalli. Positiivista on myös se, kuinka Patrick Evil saa ympättyä riffeihinsä rahtusen perinteistä kasariheviä. 70-luvulta asti kitaran varressa ollut mies tietää, miten Vihtahousu saadaan rokkaamaan. Silti bändillä riittää vielä tekemistä, mikäli se mielii täälläpäin vaikutusta tekemään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-14
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.