Machinae Supremacy – Overworld

Machinae Supremacysta ei lopulta näytä tulevan kovasti odotettua Commodore 64 -metallin sanansaattajaa. Melodisesta heavysta on muodostunut sen pääasiallinen tyylisuunta, ja 8-bittiset soundit ovat jääneet mausteiden ja kuriositeetin osaan. Olisi kuitenkin rikollista vaatia bändiä vaihtamaan tyyliään, sillä sen osaaminen on metallipuolellakin paikoin häikäisevää.

Yhtyeen kolmas pitkäsoitto ei tarjoile aivan edellislevyn Through the Looking Glassin veroisia ilotulitushittejä, mutta upeasti synkäksi julistukseksi paisuva Dark City ja vakuuttavasti rullaava nimiraita paljastavat orkesterin osaamisesta uuden, dramaattisemman puolen. Robert Stjärnströmin nariseva ääni vaatii edelleen hieman totuttelua, mutta lopulta sen havaitsee tuovan musiikkiin juuri sopivasti omaa ilmettä. Ylipäätään jo ensi tutustumisella hyvältä kuulostava pitkäsoitto kasvaa kuulijaan kiinni poikkeuksellisen hyvin, ja lopulta jopa typerä Britney Spears -laina Gimme More (sid) alkaa tutisuttaa lahkeita.

Machinae Supremacy sinkoaa kuulijan kasvoille niin häkellyttävän määrän tarttuvia kertosäkeitä, tunnelmaan sopivia lead-koukkuja ja onnistuneita sovitusratkaisuja, ettei moderneilla mutta turhaa kliinisyyttä välttelevillä soundeilla kuorrutettua rynnistystä voi kuin ihailla. Kyseessä on jälleen yksi laadukas ja ennen kaikkea omaperäinen pienen piirin yhtye, jonka soisi keräävän mediassa paljon enemmän huomiota kuin esimerkiksi persoonattomien keskieurooppalaisten kollegoidensa. Machinaen laadusta huolimatta uskallan kuitenkin väittää, että maailmassa olisi edelleen kysyntää myös Commodore 64 -soundit pääosaan nostavalle metallibändille.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-04-16
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.