Nucleus Torn – Knell

Sveitsiläinen Nucleus Torn on julkaissut katkonaisen uransa viidennen tuotoksen. Knell on yhtyeen toinen täyspitkä albumi, joka jatkaa samoissa mystisissä maisemissa kuin debyyttialbumi Nihil. Nucleus Tornin ilmaisussa on sekoitettu klassista musiikkia, hidaspoljentoista metallia ja kansanomaista mystiikkaa. Nämä vain eivät useinkaan kulje käsi kädessä.

Knell koostuu neljästä teoksesta, joista pisimmällä on mittaa piirun verran alle puoli tuntia. Nasevasti nimetty III sisältääkin albumin toimivimmat ratkaisut, mutta pituus tuntuu kovin pakotetulta. Johdatteleva jousitunnelmointi on hätkähdyttävän kaunis, mutta metalliosuuden käynnistyessä pudotaan taiteellisen ja populaarin väliseen syvään kuiluun. Jatkossa kuultavat klassiset ratkaisut toistetaan turhan moneen kertaan samanlaisina, jolloin niiden teho katoaa. 8-minuuttisena introna toimivan I:n olisi huoletta voinut jättää kappalelistasta pois, eikä levyn päättävä IV:kään onnistu tuomaan lisäarvoa levylle tuomaan.

Suurin miinus tulee kuitenkin Knellin teknisestä toteutuksesta. Akustiset soittimet on tallennettu kohtalaisen hyvin, mutta perinteisemmät bändisoittimet on jätetty puolitiehen. Naisvokalisti Maria D’Alessandro laulaa häiritsevän epävireisesti, eikä miesäänestä vastuussa olevan Patrick Schaadin suorituksestakaan kehuttavaa löydy. Soundimaailma on muutenkin kovin pirstaleinen kitaroiden tunkiessa ajoittain kaiken muun yläpuolelle.

Sinfoniametallin pauhun keskellä on hienoa huomata, että jotkut jaksavat kokeilla rauhallisempiakin sävyjä. Perinteistä poikkeavat ratkaisut toisivat Nucleus Tornille varmasti mainetta ja kunniaa, mutta ne pitäisi hioa tehokkaammiksi. Knell on kuitenkin valitettavan tekotaiteellinen ja mitäänsanomaton tekele.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-03-14
Arvostelija : Teemu Salo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.