To-Mera – Delusions

Miulle valehdeltiin ja kylmästi päin naamaa. Sanottiin, että tää muka kuulostaa Evanescenceltä. Evanescenceä nähnytkään, täähän on progemetallia naislaululla. Tai siis tarkemmin alternative-math-jazz-black-power-progea.

Ei siinä mitään, tykkään kyllä progesta, olen antanut itseasiassa kaksi vitostakin progelevyille ja Opeth valtaa kyllä sydämeni myös todella helposti, mutta tämä vain on yksinkertaisesti todella oksettavaa kamaa. Mieli vain huusi kokoajan “ei” kun pakkokuuntelen tätä levyä läpi, koska tästä ei ole minulle henkilökohtaisesti jäänyt musiikillisesti mitään hyvää käteen.

Eniten häiritsee ne koko saatanan levyn läpi toistuvat drop-K-vireestä soitetut yhden soinnut dun-dudu-dun-dun-dudun-dun -rytmikikkariffit. Okei, ne toimii ehkä jonkun Evanescencen tai Max Cavaleran kanssa, mutta kuinka moni Evanescencen, Soulflyn tai Sepulturan biisi kestää yli 6 minuuttia? Ei moni. Niin mutta mainitsinhan että To-Meran levyn biisien keskipituushan on kahdeksan minuuttia? Nuo kahden markan riffit tulee pursuten korvista ulos joka ikisessä biisissä, vaikka muuten progeillaankin koko biisin ajan.

Inside the Hourglass oli aluksi sen kuuloinen, että se oli ainoa, jossa oli edes jotakin järkeä, kun siinä oli selkeä kertosäekin, mutta ei helvetti. Soolotkin ovat sitä osastoa mitä ei saisi oikeasti levyttää. Niissä ei ole mitään fiilistä, vaan se on sitä soitetaan mahdollisimman vaikeata kamaa mahdollisimman nopeasti, jossa ei ole mitään järkeä. Ja siellä se dun-du-dudu-du -riffi on taas taustalla, argh!

Eikä sitä, että rumpali, kiipparisti sekä kitaristi soittavat kaikki eri biisiä, jaksa. Tappakaa jo, ei saa kiduttaa enempää.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-26
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.