Fiction Plane – Everything Will Never Be OK

Fiction Plane on lontoolainen yhtye. Popahtava, hiukan rokahtava, ajoittain jopa hiukan jazzahtava. Ei kuulosta varmaan monesta kovin kiinnostavalta. Itse asiassa bändi on mielenkiintoinen tapaus, mutta ei välttämättä perinteisten kriteerien mukaan. Imago tekee tästä poppoosta uteliaisuutta herättävän.

Viime talvena tapasin yhden brittihäiskän tamperelaisessa kapakassa, joka sanoi veljensä soittavan uudessa Fiction Plane -nimeä kantavassa bändissä. Kehui hirveästi hyvänä keikkabändinä ja ylisti solisti Joe Sumnerin laulavan paremmin kuin Sting. Nyt kun platta tuli sattumalta käteeni, niin päätinpä tutkiskella asiaa. Sumnerin ääni on aika samanlainen kuin Stingillä, mutta taitaa mennä kehupuoli rankasti yli. Tämän pika-analyysin jälkeen alkoikin varsinainen levyn kuuntelu.

Levyltä löytyi elämyksiä, hyvässä ja pahassa. Yleisilmeeltään Fiction Planea voisi ehkä luonnehtia sellaiseksi amerikkalaisen “koulurock´n´rollin” ja brittipopin sotkijaksi, painopiste on ehkä kuitenkin tuolla valtameren takaisilla vaikutteilla. Mahtipontisuutta biiseihin tuo ennen kaikkea falsettiaan jatkuvasti esittelevä Sumner. Aina ei kuulosta oikein ammattitaitoiselta, mutta tarkoituksenmukaiselta ainakin biisien sanoituksien valossa. Tässä on tuo imagon perusta, joka ilmeisesti on purrut yleisöön livenä.

Fiction Planen mielenkiintoisin piirre on yhtyeen sisäistämä apatia ja “haistakaa …” -tunnelma. Aineeksi tämä muuttuu sanoituksissa. Levyn nimi ja kappaleiden nimet kertovat tämän asian aivan suoraan ennen kuin mitään biisiä on kuullutkaan. Taustalla on paljon itseironiaa ja nuorisokulttuurin kritiikkiä. Erityisesti Hate antaa sapiskaa vaihtoehtonuorille, jotka lähtevät kaiken maailman hössötyksiin mukaan vain siksi, että se on “coolia”. Lopputulos on loputon inhorealistien maailma, jossa vain itsemurha näyttää varmalta ratkaisulta arkipäivän mekaanisuudesta irtipääsemiseen (biiseistä esim. I Wish I Would Die).

Soittotaidoiltaan ei mitään kehun aihetta pahemmin löydy. Pisteet tulevat lähinnä siitä, että Fiction Planella on ainakin yritystä ja freshiä proge-henkeä. Siksi ehkä jotkut Sueden biisien kaltaiset kitarasaundit kuulostavatkin välillä niin hyviltä: kitaroiden volyymit nousevat välillä täydellisin ajoituksin. Eri juttu sitten jaksaako tällainen parin hyvän biisin levy innoittaa suurta yleisöä. Kesällä Amerikan-kiertue kertonee paljon tulevaisuuden näkymistä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-05-21
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.