Dark Fortress – Eidolon

Kun yhtye valitsee nimekseen Dark Fortress ja on aikanaan julkaissut levyn nimeltä Profane Genocidal Creations, mieleen hiipii väistämättä hirvittävä ajatus, että kyseessä on oltava keskihuono tribuuttibändi Dimmu Borgirille. Kenties moinen nimenvalinta ja Shagrathin kolmisanageneraattorin käyttö ovat kuitenkin pelkkää sattumaa?

Tuotannollisesti Dark Fortress liikkuu hyvinkin pitkälti samoilla poluilla kuin norjalaisvastineensa: kaikki on viimeisen päälle puunattua, ja miltei jokaisen instrumentin volyymi on väännetty niin ylös kuin suinkin voi. Myös raskasta runttausta nopeaan sahaukseen yhdistelevät kitarat muistuttavat kovasti Galderin ja Silenozin käsialaa. Se ei silti todista mitään, eihän?

Hiilikopiosta ei voi olla kyse, sillä myös irtiottoja Norjan-serkusta on havaittavissa. Dark Fortressiin esimerkiksi kuuluu kyllä kosketinsoittaja, mutta mahtipontisia sinfonioita ja elokuvamusiikki-introja ei kuulla lainkaan; itse asiassa koskettimet odottelevat suurimman osan ajasta taka-alalla. Palasihan Dimmu Borgirkin toki kitaravetoisempaan ilmaisuun uusimmalla kiekollaan, vaan entä sitten?

Ainakin yksi selvä ero näiden identtisten kaksosten välillä on. Eidolon on nimittäin yhden henkilön tarinan kertova konseptialbumi, kun taas In Sorte Diaboli ei ollut mitään sinne päinkään. Eihän?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-26
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.