Ascension Of The Watchers – Numinosum

Burton C. Bell on mies, jota voidaan kutsua elektroniikalla höystetyn metallin ruumiillistumaksi. Legendaarinen Fear Factory on tarjonnut alusta asti mullistavaa musisointiaan, jonka keulilla on laulettu ajoittain eteerisesti ja haikeasti, unohtamatta tietenkään sitä rujompaa puolta. Tästä tyylistä tuli valtavan suosittu ja kyseinen yhtye nousi melko kiivaasti kulturelliin paikkaansa metallimaailmassa.

Vahvasta kiintymyksestä maalailevaan soundiin ja herkän utuiseen lauluun tunnettu keulahahmo on päässyt toteuttamaan tätä kevyempää puoltaan yhdessä John Bechdelin kanssa. Kaksikon visuaaliselta ja henkiseltä kuulostava musiikki pakattiin kuoriin ensimmäisen kerran Iconoclast-nimisen levyn alle vuonna 2005. Tällöin se jäi suhteellisen huomaamattomaksi, johon varmasti pelkän nettikaupittelun tavoin harrastettu kaupallisuus oli suurena tekijänä. Tosin ei tämä mitään radioasemien listakamaa edes ole. Kenties Burtonin olisi kannattanut lanseerata samanlainen ahne ja epäkaupallisen kaupallinen ja laskelmoitu rahastus kuin mitä muuan vikisevä yhtye Englannissa harjoitti edellisen vuoden lopulla.

Uusi levy on tehty kamujen yhtiöön, eli Al Jourgensenin 13th Planetille, joten mistään levy-yhtiöiden Fear Factoryn maineella ratsastamisesta ei todellakaan ole kyse. Amerikkalaiset isot yhtiöt ovat varmasti päätyneet siihen tulokseen, että aseista riisuttu Fear Factory ei tule myymään. Eihän tämä varmasti myy, mutta siihen tarkoitukseen koko levyä ei edes ole tehty, vaan se tarjoaa kahdelle herralle erinomaisen sauman harrastuksensa harjoittamiseen.

Bechdel hoitaa koneistuksen, Bell tuo sanat ja oman tyylinsä laulaa kauniin mutta kylmältä kalskahtavien taustojen päälle. Tosin esimerkiksi Violent Morning kuulostaa vahvasti taiteellisen herkältä villasukka-indieltä, jota Englannissa veivataan kyllästymiseen asti. Levyä kuunnellessa tekee kuitenkin mieli sammuttaa valot, laittaa kuulokkeet päähän ja asettua sohvalle makaamaan. Tarjolla on siis varsin rauhoittava ja rentouttava paketti, jonka parissa ei edes osaa kaipaa riffejä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-19
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.