Auburn – Nuance

Oululainen auBurn – kuten yhtye haluaa nimensä kirjoitettavan – on jo vuosien takainen keksintö. Bändi on nimittäin perustettu jo vuonna 2002 Magenta Flown raunioille. Vaikka nämä välissä vierähtäneet vuodet eivät ehkä ole olleet niitä kaikkein aktiivisimpia, huokuu auBurnista tietty kokemus. Yhtyeen soitossa ei ole moittimista, eikä päällisin puolin ole koko Nuance-julkaisussakaan.

EP:llä on viisi biisiä, jotka voi niputtaa emorock-kategoriaan. My Love saa kunnian toimia avausraitana. Ja mikäs on toimiessa, biisi kun on ehtinyt jo voittaa YleX:n viikon demokisan. Eivätkä valitsijat väärässä olleet, sillä kappale potkii vahvasti eteenpäin. Soundeissa ei ole moittimista, vaan kitarat möyrivät rouhevasti ja ylätaajuudet toistuvat kirkkaina. Orange toimii vielä kiitettävästi, joskin yllätyskortti on jo käytetty. Mutta kun kertosäe on tarttuva ja säkeistöihinkin on panostettu, ei valittamiseen varaa juuri jää.

Levy rauhoittuu loppua kohden kuljettaessa. Samalla käy selväksi, millaisessa materiaalissa auBurn on parhaimmillaan. Jos My Love avasi pelin tyylillä, samaa ei voida sanoa albumin Near-päätösraidasta. Puhtaaksi balladiksi taipuva kappale on tarkoitettu koskettavaksi, mutta ensimmäinen tunne on kaipaus skip-nappia kohtaan. Ei ole paha asia olla tunteellinen, mutta suosittelen tuskan huutamista mieluummin rockimman ilmaisun kautta.

Oma lukunsa auBurnissa on sen laulaja Markus Pätsi, joka kuulemma Idols-kilpailustakin muistetaan. Mies käyttää ääntään kyllä monipuolisesti, mutta osa falsettiosuuksista menee jo turhan kikkailun puolelle. Muutoin paketti on kohtalaisen hyvällä mallilla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-06
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.