Heaven Shall Burn – Iconoclast

Vuosikymmenen jyrännyt saksalainen Heaven Shall Burn on aina edustanut itselleni jonkin asteista metalcoren ja death metalin rujoa sekoitusta, jossa on mukana jopa hitunen papintappoa. Samalla bändi on esiintynyt jollain tapaa myös poliittisena ja kantaaottavana, niin se ei ole sortunut saarnaamiseen missään vaiheessa.

Viides kokopitkä on rakennettu teemapuiston malliin, jossa jokainen laulu kertoo oman tarinansa, mutta samalla ne linkittyvät sulassa sovussa yhteen. Samaa voisi sanoa musiikillisesta olomuodosta, sillä kovinkaan suurella hurmeella kappaleet eivät toisistaan poikkea. Nyansseja on viljelty vinoon ja poikittain, mutta sellainen isompi vetely ja erottelu puuttuvat lähes tyystin.

Sisällöltään varsin painava teos on melkoista mannaa kuolonmetallin suuntaan sapeleitaan kalisteleville. Riffit sahaavat painavasti ja Matthias Voigt läiskii kalvoja sellaisella pieteetillä, että jopa läppäriltä kuunneltuna osumat voi aistia pöydän pinnalta. Tähän kun lisätään Marcus Bischoffin väkevä ja pirullisen väkivaltainen huutolaulu, niin ainakin asennepuoli on kuosissa.

Kuitenkin Iconoclast sortuu saman kaavan suoltamiseen ja ennalta arvattavaan sellaiseen. Vaikka vokalisointi on vallan miehekästä, niin samalla se on myös mahdottoman yksioikoista. Suurimpana miinuksena ehdottomasti tuo laulupuolen puisevuus. Samalla toisaalta melodioiden paljous ja kiinnostavuus nostavat puolestaan pudonneita pinnoja jonnekin keskiverron tasolle.

Hyvin te vedätte, mutta mikäli suurimmat tempovaihtelut osuvat introon ja outroon, niin kovin hyvin ei silloin kiinnostavuusarvoa saada kohotettua.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-28
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.