Bloodlights – Bloodlights

Norjalainen Gluecifer on nimi, jonka moni varmasti muistaa skandirokin kulta-ajoilta. Nyt yhtye on kuitenkin pannut kitaransa laukkuun ja lopettanut hommat. Tosin varsinainen lopettaminen lienee liioiteltua, vaan puhutaan nyt sitten vaikka ympäristön vaihdosta ja nimellisestä muutoksesta. Glueciferin ura loppui 2005, ja nyt se tavallaan jatkuu kyseisten kavereiden toimesta Bloodlightsina.

Tyylillisesti tämä nelikko ei kamalasti eroa edeltäjästään, mutta eräänlainen huumori tästä hommasta puuttuu. Ei sillä, että Gluecifer olisi mikään huumoripoppoo ollut, mutta yleisfiilis siinä oli melko positiivinen. Bloodlights keskittyy enemmänkin hieman ryppyotsaisemman actionin soittamiseen. Letkeyttä on tosin ajoittain havaittavissa, mutta muuten homma on aika totista touhua.

Phil Caivano on saanut loihdittua yhtyeelle mukavat soundit, joten periaatteessa ainakin ulkoiset tekijät, ja samalla osa musiikillisista, ovat kunnossa. Itse materiaali ei tankkaamisesta huolimatta meinaa jäädä päähän. Varsin paljon esimerkiksi Where the Stars Don’t Shine muistuttaa helvetinkoptereita, joten tunnelma latistuu heti kättelyssä hieman. Samaan syssyyn vedetään yhtyeen nimeä kantava kappale sellaisella Josh Homme -riffillä, että ihan hävettää. Oliko pakko olla noin räikeä?

Riffit kyllä kulkevat, tatuoinnit kiiltävät hiestä ja keskisormet heiluvat, mutta ei ihan odotetulla palolla. Vaikka vauhdikkaampi rokki hyvästä sielulle onkin, niin Bloodlights ei sitä sielukkuutta onnistu välittämään sinne asti, missä se olisi kaikkein pysyvintä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-19
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.