Judas Priest – British Steel

“Sabbath loi heavyn ja Priest metallin”, on joku joskus heavy metallin syntyä osuvasti kuvannut. Judas Priest onkin yksi heavy metallin merkittävimmistä yhtyeistä kautta aikojen.

Jo vuonna 1969 perustettu ja -74 ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaissut Priest toi heviin uudet standardit 70-luvulla. Aggressiivinen riffitys, kahden kitaran tehokas käyttö ja Rob Halfordin vertaansa vaille olevat laulutaidot muodostuivat bändin tavaramerkeiksi. Lopullisesti Priest löi itsensä läpi viimeistään Hell Bent For Leatheriä (Euroopassa albumi julkaistiin nimellä Killing Machine) seuranneella jenkkikiertueella 1979. Vaikka Priestin musiikillisesti innovatiivisimmat hetket ajoittuvatkin juuri 70-luvulle, loksahtivat palaset lopullisesti paikoilleen vasta 1980 julkaistulla British Steelillä. Kyseessä on bändin siihen mennessä julkaistuista albumeista selkeästi tasaisin ja vahvin. Toki yhtyeen tuotantoon mahtuu seuraavan kymmenen vuoden ajalle useampi vähintään yhtä hyvä levy. British Steeliltä löytyvät kuitenkin jo kaikki ne elementit, jotka määrittivät bändiä 80-luvulla.

British Steel sisältää kaikille alaa seuraaville tuttuja klassikoita, kuten Breaking The Law, Living After Midnight ja Metal Gods. Varsinaista heikkoa lenkkiä ei albumilla ole, ellei sellaiseksi lueta remaster-julkaisulle bonukseksi lisättyä, kieli poskella tehtyä Red, White & Blueta. Edellä mainittujen klassikoiden ohella levyn todellinen helmi on hitaasti raivonsa purkava The Rage, joka sykähdyttää voimallisuudessaan aina uudestaan. The Rage tuo myös esiin ne tekijät, jotka nostavat Rob Halfordin kenties kaikkien aikojen suurimmaksi heavy-vokalistiksi. Huomattava äänialue, puhtaus, kirkkaus ja loistokas tulkinta ovat määreitä, joita tuskin kukaan kiistää.

Unohtaa ei sovi myöskään K.K. Downingin ja Glenn Tiptonin muodostamaa kitaristiduoa, jonka tasoa on moni tavoitellut, mutta harva sinne yltänyt. Tämän kirveskaksikon repertuaariin kuuluvat mm. Rapid Fire‘ssa kuultavan tiukan riffityksen ohella räjähtävät kitarasoolot. Soolot eivät ole pelkkää kliseistä biisin venyttämistä, vaan kappaleiden kiinteitä osia. Nykyään epätrendikkäiksi väitettyjä sooloja ei, varsinkaan MTV-metallin edustajilta, kuulla. Todellinen syy lienee silti useimmiten se, että tekniikka ei vaikkapa Priestin sooloihin riittäisi, vaikka aseella uhattaisiin.

Mikäli nahka, niitit ja bensiininkäry eivät pelota, on Judas Priest ehdottomasti tutustumisen arvoinen bändi. British Steel on mainio valinta tähän hommaan. Oikea asenne löytyy Unitedin lyriikoista: “If they wanna they can try / But they’ll never get near / And they can keep out of here / Gonna keep on drivin’ never stop”.

Klassikko

Arvostelu julkaistu : 2003-05-08
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.