Levyarvostelut

Iced Earth – Alive In Athens

Jon Schafferia pidetään yleisesti punaniskaisena nojatuolipatrioottina, mutta yhtä kiistatonta on hänen nauttimansa arvostus muusikkona ja säveltäjänä. Oman arvonsa tunteva kitaristi on luotsannut Iced Earthin taivalta jo liki kaksi vuosikymmentä ja osittain vokalisti Matt Barlow’n ansiosta nostanut orkesterin melodisen metallin eturintamaan. Eräänä yhtyeen merkittävimmistä julkaisuista on pidetty vuonna 1999 äänitettyä Alive in Athensia, josta julkaistiin sekä kahden että kolmen CD-levyn painos, mutta kuvalla varustettuna versiona live-eeposta saatiin odotella markkinoille pitkään.

Bändi soitti Ateenan Rodon-klubilla kahtena peräkkäisenä iltana, ja liven kappaleet on poimittu molemmilta keikoilta. Tätä ei kuvassa ja äänessä juuri huomaa, vaan noin kaksi ja puoli tuntia kestävä koitos pusketaan läpi pettämättömällä itsevarmuudella ja energialla, mikä saa paikoin bändin vaikuttamaan suorastaan epäinhimillisen vahvalta. Vastaavasti pitkä kesto tekee tallenteesta hengästyttävän kokemuksen myös katsojalle. Bändin voimakkain elementti on satuprinssin ja hevisankarin täydelliseltä risteytykseltä näyttävä ja kuulostava Barlow, jonka vahva, miehekäs ja persoonallinen ääni pääsee lavalla vaivatta oikeuksiinsa. Kuvanlaatu hämyisessä klubissa on vähintäänkin kohtuullinen, ja energisenä rynkyttävän orkesterin ohella mielenkiintoista seurattavaa on kreikkalaisyleisö, joka on todella kuunnellut IE-levynsä. Bändi ei tehosta show’taan ylenmääräisillä valoilla tai muulla krumeluurilla, vaan antaa musiikin olla pääosassa, mikä onkin toimiva ratkaisu.

Keikoilla on luonnollisesti painotettu kuvausten aikaan tuoretta Something Wicked This Way Comes -pitkäsoittoa, jonka keskitempoiset ja melankoliset – kirjaimellisesti, sillä yhtyeen kenties tunnetuin esitys Melancholy (Holy Martyr) toki kuullaan – kappaleet saavat arvoistaan seuraa alkuaikojen vahvasti thrashaavista vedoista sekä Travel in Stygianin ja Dante’s Infernon kaltaisista eeppisistä sävellyksistä. Kirkkaat soundit, Barlow’n karismaattinen esiintyminen ja paikoin mukavaa vaihtelua tuovat Schafferin lauluosuudet nivoutuvat viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, eikä orkesterin laadukkuutta käy kiistäminen. Vastaavia iltamia saattaa olla tiedossa lisääkin, sillä hylkiövokalistiksi leimautunut Ripper Owens sai taannoin Schafferin kengänpohjan takalistoonsa, kun poliisin ja laulajan tehtävissä vuorotteleva Barlow päätti palata Iced Earthin keulakuvaksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-18
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.