Isole – Bliss Of Solitude

Hidasta tunnelmanrakentamista, satunnaisia tuplabasaripyrähdyksiä ja kitarasooloja – näistä aineksista on Isole tehty. Taustalla vellovaa äänimassaa täydennetään vielä laulusuorituksilla, jotka vaihtelevat suurimman osan ajasta vallalla olevista puhtaista osuuksista tuttuun ja turvalliseen murinaan. Isolen harjoittama eeppinen doom täyttää kaikki standardit ja laatukriteerit, mutta jättää siitä huolimatta valjun kuvan itsestään.

Bliss of Solitude on ehjä ja selkeä kokonaisuus, joka koostuu seitsemästä toisiinsa saumattomasti nivoutuvasta suruvirrestä. Ja kuten asiaan kuuluu, biisien pituuksissa ei kitsastella. Soundit miellyttävät korvaa: rummut ovat jämäkät, sähkökitarat särisevät ja pörisevät tyylikkäästi sekä akustiset kitarat soivat lämpimästi luoden mielleyhtymiä Opethin suuntaan.

Vajaan tunnin mittainen paketti herättää aluksi kiinnostuksen, mutta ei lunasta lopulta lupauksiaan. Avausraita By Blood virittää tunnelman kohdalleen. Kappale toimii hyvänä esittelynä koko levylle, sillä siihen on kasattu kaikki levyn keskeiset elementit toimivassa muodossa. Pettymys on hienoinen, sillä loppulevy ei onnistu yllätyksiä tarjoamaan. Itse asiassa kappaleet muodostavat vajaan tunnin mittaisen geneerisen jatkumon, josta on turha yrittää nostaa esiin yksittäisiä raitoja.

Vaikka Bliss of Solitudea ei voi kuvata hissimusiikiksi, on vaikutus pahimmillaan samaa luokkaa. Se ei jätä kylmäksi, mutta ei myöskään lämmitä. Se ei herätä tunteita, eikä jää päähän soimaan. Taustamusiikiksi levy on kelvollinen valinta, sillä onhan se laadukasta käsityötä. Viinitermein ilmaistuna Bliss of Solitude on mehumainen ja helposti juotava. Joskus sellaisellekin on tilausta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-19
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.