Mokoma – Luihin Ja Ytimiin

Ottaen huomioon että Mokoman tehtyä totaalisen tyylimuutoksen ison levy-yhtiön suomirock-yhtyeestä omakustannemetallibändiksi, se on saavuttanut ne kaikista epätodennäköisimmät vaihtoehdot. Nostanut muutamassa vuodessa itsensä Suomen Virallisen Listan ykköspallille, noussut lähes kiistattomasti suosituimmaksi suomenkieliseksi metallibändiksi ja tehnyt viime vuonna oman levy-yhtiön bändien kesken Suomen suurimmilla klubeilla täysin loppuunmyydyn kiertueen.

Ja tämä kaikki sen takia, että pojat pistivät vuonna 2003 nettiin ilmaiseksi 154 sekuntia pitkän thrash metal -pätkän, joka kertoo siitä kuinka miestä vituttaa kun shortsikeleillä alkaa tulemaan lunta. Aikana jolloin thrash metal ei edes ollut mitenkään kovin muodikasta Suomessa. Mutta sen jälkeen taas oli. Ja tuo suosio on ollut oikeata suosiota oikeilta ihmisiltä, eikä vain pelkkiä numeroita paperilla. Saa kaivaa aika kauas taakse Suomen musiikin historian kirjoja, jotta löytää vastaavanlaisen suosion saaneen omakustannebändin, eikä sellaista välttämättä löydy edes etsimisenkään jälkeen.

Itse hieman petyin parin viime levyn epätasaisuuteen, mutta mitenkäs sitten tämä uusin tuotos, Luihin ja ytimiin? Teknisesti bändi on edelleen todella tiukka kuten hyvän metallibändin kuuluukin olla. Ja kyllä, thrash metallia ei ole unohdettu, ne Slayerit sun muut on kuultavissa varsin vahvasti edelleen mm. Veriveljet-kappaleessa, ja mukaan on lisätty sitä sun tätä xxxmetallia, mutta mitäs sitten? Metallia se silti on ja hevihän on aina paskimmillaankin parasta. Meinasin lisätä perään “eli black metallina”, mutta enpäs lisää.

Jos tarkastellaan levyn runollista antia, niin levyllä hyvin vahvoina teemoina tuntuu olevan ahdistus ja ihminen vastaan luonto/eläin, mutta säästän suuremmat runoanalyysit muille. Biisien puolesta tämä yllätti eikä pettänyt minua, sekunniksikaan. Mutta tässäkin on se pieni sudenkuoppa olemassa, joka pätee samalla tavalla kuin kuin levy-yhtiöille lähetettäviin demoihin; vaikka biisit ovat bändin uusimpia, ei se silti tarkoita, että ne on bändin parhaita.

Levyllä on metallisuus vedetty äärimmilleen ja aiemmin läsnä olleet pop-elementit vähennetty niin vähiin, että jotkut saattavat pettyä levyyn. Nämä metallin epäkaupallisemmat ominaisuudet kuten suoraviivaisuus on yksi niistä, joita uudet kuuntelijat voivat vieroksua. Jotkut saattavat pitää enemmän siitä, että levyssä on joku hetki johon on aina hyvä palata, mikä tältä levyltä tuntuu puuttuvan. Vaikka Nujerra ihminen on todella tarttuva ralli black metal -rimputuksista huolimatta, niin levyltä silti ei ole yhtä selkeästi koukuttavaa hittiä kuten Takatalvi, Punainen kukko tai Kuu saa valtansa auringolta, vaan levy on tehty täyteen erittäin tasaisen korkealaatuisia kappaleita.

Metallin kuuntelijoissa on tosin se hyvä puoli, että he ovat usein lojaaleja bändeille ja heitä ei oikeasti kiinnosta mitä muut sanovat niistä bändeistä, vaan heillä on oikeasti omat mielipiteet. Sekin jo kertoo hieman siitä, kun jotkut kuuntelevat jotain uzbekistanilaista äärimetallia, josta he eivät edes itse pidä. Eli vaikka olisin antanut tälle levylle minkä arvosanan tahansa, niin fanit löytävät silti tälle levylle paikan levyhyllyssään.

Annoin levylle arvosanaksi 4/5, mutta en olisi halunnut antaa levylle mitään numeroa. En sen takia että Luihin ja ytimiin olisi jotenkin huono levy, päinvastoin. Se ei sisällä mitään suomimetallin instant-klassikoita, mutta siinä ei myöskään ole yhtään heikkoa lenkkiä, huonoa biisiä ja se on varmaan yksi tämän vuoden kovimmista kotimaisista metallilevyistä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-13
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.