Biomechanical – Cannibalised

Kreikkalaissyntyisen Yiannis Koutselinisin eli John K:n lempilapsen kolmas jälkeläinen saattaa vihdoin päätökseen vuonna 2002 alkaneen trilogian. Bändin myrskyisä miehistöpolitiikka on lopultakin saavuttanut stabiilin tilan, kun kaikki soittajat herra K:n ympärillä ovat korvautuneet uusilla raajapareilla. Pääjehun visio on kuitenkin säilyttänyt varsin korkealentoisen sielunsa sitten edellisen albumin, ja Cannibalised onkin ehdottomasti yhtyeen kunnianhimoisin teos. Kerrankin levy-yhtiön promohehkutus ei ole turhanpäiväistä poskisoittoa, sillä metallin eri tyylilajeja myrskyn silmässä pyörittävä kokonaisuus on julmetun haastavaa kuunneltavaa.

Sinfoniaanisiin sfääreihin kohoavat orkestraatiot ovat yksi levyn huomionarvoisimmista seikoista. Äkkiväärät sovitukset alati muuntuvine tempoineen ja rytmityksineen ovat jo ydinbändinkin suorittamina huimaavaa kuunneltavaa, mutta kun jousi- ja puhallinsektiot pääsevät sen päälle tuuppaamaan rajuinta antiaan, nousee korvalehtien lepatus jo hälyttävälle tasolle. Yhtyeen teknistä taitavuutta, puhumattakaan John K:n yltiödynaamisesta lauluannista, ei käy kieltäminen vaan biisien joudutusta kuuntelee lähinnä suu ammollaan. Osaaminen ja lähes heikkopäinen kokeilumentaliteetti nostavat musiikista saatavan nautinnon riman ehkä turhankin korkealle kuulijan suhteen, sillä täyteen ahdetut sävellykset eivät ole millään tarttuakseen mielihyväkeskuksen rajapintaan. Cannibalised on kuin jo maailmanmaineeseen noussut Katriina, joka pyyhkii ylitse jättämättä ketään koskemattomaksi, vain haihtuakseen pian olemattomiin.

Levyn äänimaisema on ehkä suurin yksittäinen syy siihen, miksi sävellykset jäävät turhan etäiseksi osaksi kaaosteoriaa. Chris Tsangaridesin (Judas Priest, Bruce Dickinson) vääntämä soundi puristuu valitettavan usein tukkoiseksi äänimassaksi, jossa eri soitinryhmät polkevat alle heikompiaan. Lisäksi John K:n laulu hukkuu keskikenttään eikä lyriikoista tahdo paikoin saada selvää. Cannibalisedin sävellykset suorastaan huutavat selkeää, kirkasta soundia tuekseen, nyt osa loistosta tuntuu häviävän ylenpalttiseen ryskeeseen. Bändin helvetillistä soittoenergiaa ei tämä valitettava seikka ole kuitenkaan pystynyt peittämään, sillä Cannibalised hönkii kaikessa arvaamattomuudessaan puhdasta anarkiaa.

Cannibalised on mahtava osoitus siitä, että yrmeämpikin metalli taipuu moneen muotoon, kun tarpeeksi jaksaa takoa. Fallen in Fearin, Slow the Poisonin ja Through Hatred Arisen kaltaiset purkaukset iskostavat varmasti bändin yhä syvemmälle metalliyleisön kollektiiviseen tietoisuuteen. Albumin monijakoisuus taas huolehtinee siitä, että kansan mielipiteet leviävät albumin edessä kuin divisioonallinen kuoliaaksi säikäytettyjä venäläissotilaita.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-18
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.