Soulshake Express, The – Heavy Music

Vaikea kuvitella Soulshake Expressin ottavan Euroopan pyörremyrskyn lailla ja siivoavan vielä ihmisten housuihin tulleet ns. “löysät” mukaansa, vaikka promokirje näin uhoaakin. Toisaalta on kuitenkin hankala keksiä syitä, miksi bändin debyyttialbumi Heavy Music ei olisi vahvahko näyte ruotsalaiskvintetiltä. Sukilla topattujen etumusten pumpatessa seksuaalista energiaa, modernisti möyryävät kitarat kohtaavat retrohkon 70-luvun hardrockin saaden aikaan The Datsunsilta ja Jon Spencer Blues Explosionilta haiskahtavan sienipilven. Varsinkin jälkimmäisen hillopurkilta jäljet johtavat suoraan Soulshake Expressin sylttytehtaalle. Bändi jää useamman kerran kiinni Plastic Fangilta ripatuista riffeistä ja viimeistään kotisivuilta silmiin räjähtävät “ladies and gentlemen! the most fabulous, groovy..” – tekstit saavat kuulijan pudistamaan päätään. Tut tut! Toiset maistavat pikkusormella toisten syödessä töykeästi kaiken, minkä käsiinsä saavat.

Levyn 40 minuuttia kahlaa läpi mukavasti, mutta valitettavan useasti huomaa musiikin ajautuneen taustalle ja useamman kappaleen livahtaneen toisesta korvasta karkuun. Bassovoittoisen jyräävä muffmatto ja kappaleiden itseään toistavaa luonne lienevät pääosassa tässä yhtälössä. Levyn huippuhetket sijoittuvat alkupuolen Blues Explosion -pastissi Little Loveriin ja keskivaiheiden Black Crowesmaiseen Gypsy Womaniin, joka saa kunnian olla levyn ainoa ilman lisähappea toimeen tuleva raita. Heavy Musicia vaivaa lievä kasvottomuus, kun muilta varastetut maneerit raaputetaan pois. Soulshake Express ei missään nimessä ole huono bändi, mutta tällä hetkellä orkesteri porskuttaa hieman liikaa lainakeinoin.

“Onneksi” The Hellacopters on jäämässä pois skandinaavirockin valtaistuimelta vaikeuttamasta Soulshake Expressin urakkaa. Katsoo bändin materiaalia miltä kantilta tahansa, se ei ainakaan tällä hetkellä tavoita koptereiden alkuaikojen raakuutta tai myöhempien vaiheiden pop-sensibiliteettiä, vaikka mukavasti rokkaakin. Jos minulta kysytään, ei Soulshake Express edes ole parasta, mitä ruotsalaisilla on skandinaavitoimintarokin saralla tarjota. Esimerkiksi Dollhousen viime vuotinen debyytti perhostelee muutaman turvanmitan sielunsheikkaajia kovemmin. Tämän jutun puitteissa ei kuitenkaan olla laittamassa bändejä paremmuusjärjestykseen. Vai ollaanko?

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-31
Arvostelija : Jetro Oras-Laine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.