Don Huonot – Don Huonot

Uusimmalla levyllään Don Huonot ottaa askeleen kohti alkuaikojen ehdottomuutta. Don Huonot aloitti uransa käsittämättömänä taiderockyhtyeenä ja jalosti pikku hiljaa tyyliään hitimmäksi. Samalla kun suosio kasvoi, vanhat fanit kaikkosivat. “Suomen Spice Girls”, tuhahti eräs vannoutunut fani kuunnellessaan hitti- Donkkareita. Uusin Don Huonot on kuin kädenojennus näille vanhemmille faneille. Levy on edelleen hyvin ja huolellisesti (ja kalliisti) toteutettua poprockia, mutta nyt sentään bändi uskaltaa hölmöillä edes vähän. Onko kolmenkympin kriisi saanut Aholan ja kumppanit järkiinsä vai pitääkö suunnanmuutoksesta syyttää uutta rumpalia, valtakunnan virallista pornofania Antti Lehtistä?

Don Huonot -levyn aloittaa Sydänpuu, CMX-henkinen kaunis kappale, josta muistuu mieleen bändit vanhat helmet, Aurinko ja kuu sekä Kuujärven jää. Rukouksenomainen, jopa wiccahenkinen biisi on Donkkareita parhaimmillaan ja Kalle Aholan sanoituskynä piirtää levyn kauneimmat säkeet esiin juuri tässä kappaleessa.

Kakkosbiisi Keltainen satama taas saa vanhan kyynikon karvat pystyyn. Keksisi nyt edes jonkin toisen värin kuin keltaisen, joka on vilahdellut ihan tarpeeksi jo aiemmillakin levyillä. Sanoitukset liikkuvat Don Huonoille tyypilliseen tapaan jossain oivaltavan ja banaalin välillä. Kannattaako enää tehdä biisiä, jossa todetaan, ettei itseään voi paeta, vaikka matkustaisi kuinka kauas? Kappaleen pelastaa kaunis intialaistyylinen kitara.

Myös seuraavassa biisissä kierrätetään. Herää! -biisin kertosäe on suoraa lainaa bändin vanhasta biisistä Hannu ja Kerttu, joka on kaivettu uudelleen naftaliinista myös keikkasettiin, sillä bändi soitti sitä ainakin Ankkarockin keikalla. Herää! on Kie von Hertzenin sävellys ja paljon velkaa Red Hot Chili Peppersille. Itse asiassa biisi kuulostaa enemmän RHCP:ltä kuin bändi itse nykyisin. Mauton alkuhuuto luo kammottavan mielikuvan aggressiivisesta helluntaiseurakunnan herätyskokouksesta.

Merirosvoradion aloittaa riffi, joka kertoo jonkun bändissä kuunnelleen action rockia. Tämä sinkkubiisi on kuin räätälöity Radio Mafialle nimeään myöten: vauhtia on juuri sen verran, että pysytään hereillä, muttei kuitenkaan ärsyttävästi. Sanoitukset poukkoilevat täysin epäloogisesti vastakohtien välillä.

Musiikkia lehmille puolestaan kertoo kaupunkilaisen kaipuusta puhtaaseen ilmaan. Tai sitten bändi yrittää olla hauska. Vähän puoleenväliin jäädään, tuntuu kuin olisi haluttu repäistä muttei ihan kuitenkaan uskallettu.

Lentohiekkaa ja Jos huomenna kaikki on toisin taas ovat kohtuullisen tasapaksuja, melankolisia balladeja, joissa kummassakin toistuu levyllä myös muissa biiseissa esiintyvä teema, aika ja sen kuluminen. Yleensä huomataan, että aikaa on jäljellä, mutta jotenkin samalla pelätään, ettei sitä olisikaan. Epäilykseni kolmenkympin kriisistä vahvistuvat, ja lisää pökköä pesään lyö Näkymättömään kaupunkiin. Biisi kuulostaa vanhanaikaiselta tyyliin Neljä Ruusua, ja biisissä haikaillaan kadonneiden kaupunkien ja vanhojen heilojen perään. Biisi sopii ehkä korkeintaan krapula-aamuun harmaana talvisunnuntaina.

Levyn parhaimmistoa on biisi Pyhimys, tämän levyn Vedä käteen. Don Huonot kuulostaa aina hyvältä vihaisena, mutta tässä biisissä on mukaan saatu kieroutunutta ja vihjailevaa tunnelmaa sanoituksissa. Teemana on pettäminen, kuten samaa sukua olevassa Käärmeissä, jolta löytyy myös tämän levyn sanoituksellinen täysosuma: pettäjän nahkasiipinen suudelma. Älkää kysykö, mitä se tarkoittaa, jotenkin se vain kuulostaa hemmetin hyvältä!

Lopputulos: Don Huonot kuulostaa yhä liian kesyltä, mutta uskaltaa sentään parin hittilevyn jälkeen taas kokeilla. No, ei paljon, mutta ihan pikkuisen sentään. Bändi kuitenkin toistaa itseään liikaa tuntuakseen luomisvoimaiselta. Koska loput Donkkareista lähtevät seuraamaan Jussi Chydeniuksen jalanjälkiä rokkitähdestä kunniallisiksi kaupunginvaltuuston jäseniksi?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2002-08-16
Arvostelija : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.