Audiopain – The Switch To Turn Off Mankind

Eihän märät puut syty. Norjalaisen Audiopainin alkukantaista thrash-metallia voisikin hyvin kuvailla kuivakkaan rapeaksi, erittäin herkästi syttyväksi. Elämää vihaava ja jumalia rienaava asenne pitää etäisyyttä ja Audiopain onnistuu sisällyttämään 26-minuutin EP-julkaisuunsa metallin aina kaipaamaa vaarallisuutta.

Audiopainilla on takanaan jo yli 10 vuoden ura, mutta kun mainetta on kerrytetty enemmän keikka- kuin studiobändinä, on se jäänyt sielunveljiään pienemmäksi – ainakin Norjan rajojen ulkopuolella. Nopea, aggressiivinen ja taitava yhtye on verrattavissa maalaisiinsa Aura Noiriin ja Nocturnal Breediin sekä esimerkiksi suomalaiseen Woundsiin. Omalla perinteikkäällä tyylillään se onnistuu kuitenkin olevan omanlainen, joka korostuu erityisesti kitaristi-laulaja Sverre Daehlin taitoihin sekä tyylitajuisena kitaristina ja kireärekisterisenä laulajana.

The Switch to Turn Off Mankind on kuuden kappaleen mittainen ja pääosin määrätietoisen nopeasti etenevää, mustansävyistä thrash-metallia. Mustaa tuo juuri korkeahko kärinä, mikä muistuttaa black-metallista, vaikka voisi hyvinkin olla myös nykykunnossaan epäinhimillisesti keikkatilanteessa huutava Kreatorin Mille Petroza. Mustaa on myös kokonaisvaltainen asenne, josta Audiopain ei tingi missään vaiheessa. Kappaleet sulautuvat toisiinsa samankaltaisina, kunnes ne saavuttavat omat luonteenpiirteensä.

Kitarariffeissä on juuri erityisesti Aura Noirista muistuttavaa sulavuutta, jotka kätkevät sisälleen enemmän soittamista kuin välittämänsä tunnelma antaa aluksi ymmärtää. Tietyllä tapaa Audiopainin jääräpäinen alkukantaisuus on jotain, mitä voisi kutsua crust punk thrashiksi: likaisen suoraviivaista, mutta ehdottoman hallittua ja taitavaa. Hienosti Audiopainin trio ymmärtää myös dynamiikan päälle, kun EP:n puolen välin paikkeille sijoitettu Termination Fields hieman hillitsee kaahausta.

Liekö saanut sanoitusten painaminen himmeän harmaalla mustiin kansilehtisiin lukemaan niitä tarkemmin, mutta joka tapauksessa lyriikoille on annettava myös oma tunnustuksensa. ”We aim downwards, we run slower, we mute life” korostaa jo EP:n nimen mukaista elämänvastaista asennetta. Audiopain ei ole mitään kaljankittaus-thrashia, ja jos onkin, niin mieluummin mököttää kännissä kuin ilakoi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-08
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.