Angels And Airwaves – I-Empire

Enää ei Tom DeLonge vedä musiikkiaan kieli poskella ja shortsit puolitangossa, kuten Blink-182-aikaan oli tapana. Nyt tällä Angels & Airwaves kokoonpanolla on käsillä toinen albumi kohtuullisen ensimmäisen We Dont’ Need to Whisperin jälkeen. Tyyli ei kamalasti ole muuttunut siitä mahtipontisesta stadionrokkiin kurottelevasta otteesta, vaan linjauksia on korkeintaan tarkistettu.

Vaikka levyn anti painottuu aina riffejä myöden samaan osastoon kuin missä U2 on, niin jollain tapaa tästä välittyy palava rehellisyys ja usko omaan tekemiseen. Vieläpä oikeastaan sillä tavalla usko omaan tekemiseen, että yhtye ei tee kompromisseja kinutakseen vanhoja Blink-faneja seurakseen, vaan se lähtee auttamattomasti omalle reitilleen.

Yhtyettä on moitittu tyhjänpäiväiseksi, mutta ei se ihan niinkään ole. Tosin saattaahan tämä huumoripunkin kuuntelijoiden mielestä olla liian ryppyotsaista. Ei se sitä kuitenkaan kokonaisvaltaisesti ole. Vaikka en voi sietää Bonon maailmaa syleilevää hyväntahtoisuutta ja parantajan roolia, niin jollain kummalla tavalla kiinnostuin taas U2:n materiaalista, kiitos siitä kuuluu Delongelle ja hänen tälle levylle säveltämälleen materiaalille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-22
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.