Deinonychus – Warfare Machines

Marco Kehren on pakertanut omistautuneesti sooloprojektinsa parissa jo viisitoista vuotta. Siinä ajassa hän on saanut aikaiseksi seitsemän levyä. Suosio ei ole kuitenkaan Hollanin miestä pahemmin kohdannut, sillä melko tuntemattomaksi suuruudeksi Deinonychus on jäänyt. Levy-yhtiöt ja muut soittajat ovat vaihtuneet tiuhaan, ja tyylisuuntakin on muuttunut perusblackistä milloin deathimpaan, milloin doomimpaan suuntaan.

Warfare Machines edustaa lähinnä jälkimmäistä. Sodan kauhuista kertovat biisit vellovat enimmäkseen hitaissa ja melankolisissa tunnelmissa. Osuvimpia vertauskohtia lienevät Gehennan ja Rotting Christin hitaimmat tuotokset. Pääpaino on Kehrenin synkeissä kitaravalleissa, jotka alkavat puuduttaa jossain levyn puolenvälin tienoilla. Yleensäkin bändin levyt ovat olleet kovin keskitasoisia, eikä Warfare Machines tee poikkeusta. Biisit toistavan itseään, eikä kymmenennelläkään kuuntelukerralla levystä jäänyt päähän juuri mitään. Apatia on voimakas mutta vaikea tehokeino, ja valitettavasti se ei Kehreniltä aina oikein luonnistu.

Levy olisi kaivannut tiivistämistä. Siitä olisi oikeastaan saanut oikein mukavan EP:n jättämällä täyteriffit ja -biisit pois. Levyn valopilkuksi jää viimeinen biisi Morphium, jonka tuomiotunnelma kouraisee syvältä. Myös Kehrenin komentava karjunta on totuttuun tapaan varsin onnistunutta, kunhan vain sanotuksiin saisi vielä edes rahtusen tasoa. ”Why must we die?” -tyyliset pohdinnat ovat jo liikaa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-08
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.